Hae
Prime Life by Umppu

Onko sinun lapsesi arvokkaampi, kuin muiden?

 

Puhuttiin eilen töissä päiväkodeista ja kouluista ja mulle tuli mieleeni tämä aihe. Olen itse ollut aina tyytyväinen omien lapsieni päiväkoteihin ja kouluihin ja mulla ei ole ollut niistä oikestaan koskaan mitään moitittavaa. Jokainen meistä tapaa varmasti päivittäin äitejä ja isiä ja varsinkin lapsiperheiden vanhemmat puhuvat paljon lapsistaan, koska ne ovat arjessa  jatkuvasti aina läsnä.

Oletteko törmännyt sellaiseen aiheeseen, että osa vanhemmista ajattelee, että ne omat lapset ovat muiden lapsia arvokkaampia ja heille jotenkin kuuluu parempi kohtelu, kuin toisille? Nyt en millään tapaa tarkoita erityslapsia, koska ne ovat aina asia erikseen ja kuten varmaan kaikki tiedämme he tarvitsevat usein erityiskohtelua.

Paljon on esimerkiksi homekouluja, mikä on ainakin Suomessa suuri ongelma. En usko, että kukaan haluaa altistaa lastaan useiden vuosien ajan homeelle, koska siitä saattaa olla vakavat seurauksen. Silti liian usein kuulee vanhemmilta, että en halua että meidän lapset, mutta niistä muista ei välitetä. Ajatellaanko me että ne meidän omat kullannuppuset on parempia, kuin ne muiden?

IMG_3569Mun koko suku on joko lastentarhanopettajia tai opettajia ja tiedän paljonkin asioita mihinkä heillä itsellään ei ole mitään valtuuksia vaikuttaa, mutta heitä syyllistetään jatkuvasti. Ryhmäkoot ovat nykypäivänä aika isoja, mutta resurssit eivät aina myöden palakata lisää henkilökuntaa ja se ei ykisnkertaisesti ole heidän vika. Jotenkin ajatelen, että asiasta on turha jatkuvasti valittaa, sillä se nyt vain on niin. Rahaa ei yksinkertaisesti ole palkata lisää henkilökuntaa, mikä olisi varmasti myös työntekijöille mieluinen lisä.

Olen aina ajatellut, että mun lapset on suht kittejä, eikä esim häiriköi kamalsti muita, kunnes koulun keskustelussa kerrottiin, että poikani puhuu paljon itsekseen tunnilla. Musta se oli aluksi jotenkin huvittavaa, kunnes samalla tajusin, että se on asia mikä häiritsee koko luokkaa, mikä pitää ottaa vakavasti ja saada loppumaan. Keskustelimme asiasta kotona ja siitä, että niin ei voi tehdä, koska se voi vaikuttaa muiden oppimiseen. Jos vaikka tunti on 45min ja luokassa on 25 oppilasta, nin jokainen voi mettiä kauanko opettajalla on aikaa keskittyä yhteen oppilaaseen sen tunnin aikana, saati sitten opettaa koko luokalle uutta asiaa.

Mää voin itsekkin rehellisesti sanoa, että toivoin, että lapseni pääsee tiettyyn kouluun tai tiettyyn päiväkotiin ja syy sihhen oli ihan rehellinen: ne ovat meidän kotia lähellä ja miedän elämä on silloin monella tapaa helpompaa. Jos ajatellaan, että mitenkä on mahdollista, että osa meidän taloyhtiön lapsista menee kuitenkin toiseen kouluun, mikä on selvästi kauempana niin onko se reilua? Ei mun mielestä, mutta jonnekkin se raja on aina vedettävä ja aina on joku kuka siitä ”kärsii”. Nää on usein sellaisia tilanteita, mihin ei oikein kukaan voi vaikuttaa ja millään kaikkien toiveita ei voida toteuttaa. Tiedän tapauksia, missä samasta perheestä ei päästä samaan kouluun ja jos tilanne sattuisi omalle kohdalle niin tietenkin kokisin sen epäreiluna.

En ole koskaan ajatellut, että mun lapset olisi jotenkin parempia tai parempi arvoisia, kuin muiden ja niin meidän pitäisi ehkä kaikkien ajatella? Miksi juuri se sinun pikku prinsessa tarvitsee jotain parempaa, kuin se naapurin prinsessa?

Nyt kun Vivian on aloittanut päiväkodin niin jopa ihmettelen, kuinka ne hoitajat selviää niistä kaikista pienistä ja nostan vain hattua sille upealle ja raskaalle työlle, mitä he tekevät puoli ilmaiseksi. Mulla ei tulisi mieleenkään olla kokoajan valittamassa, että minun lapselleni sitä tai tätä, vaan oletan, että kaikki sielä ovat samassa arvossa, eikä kukaan saa mitään erityiskohtelua. Se myöskin opettaa sitä tasa-arvoa niille lapsille.

Vanhemmilta tulee välillä aivan uskomattomia vaatimuksia ja joskus jopa hieman naurahdan niille. Minun lastani ei saa kieltää ja minun lapseni ei syö einesruokaa ja minun lapseni ei leiki sateella pihalla jne. Jos näin on niin silloin ehkä se päiväkoti ei ole sille sinun lapselle se oikea paikka, vaan se olet sinä kuka hoitaa lapsen kotona juuri niillä tavoilla millä haluat ja oletat muiden tekevän. En sano sitä, että paikoissa ei olisi eroja tai hoitajissa, mutta ainakin itse jos työskentelisin lasten parissa niin voisin kuvitella, että aina se sama nariseva äiti saattaisi valituksellaan jopa tehdä hieman hallaa.

Kun Vili oli pieni niin muistan yhden äidin, kuka jokainen aamu aloitti saman valitusvirren, kuinka hänen lapsi sitä ja tätä ja kun sille ei ole sitä ja tätä. Teki joskus mieli sanoa, että eikö sulla muuta tekemistä ole kuin valittaa? Kenekään päivä tuskin lähtee hyvin käyntiin sillä, että naristaan, kuinka et osaa tehdä mitään oikein?

Vaikka esim päiväkotimaksut tuntuvat useissa talouksissa kovilta, niin itse ajattelen, että se on kuitenkin aika pieni korvaus siitä, että joku ottaa vastuun mun lapsesta ja opettaa sille erilaisia asioita silloin, kuin itse olen töissä. He saavat sielä ruokaa ja nukkuvat päiväunet ja heillä on sellaisia virikkeitä, mitä taas kotona ei monella ole, kuten esim muut lapset. Ne leikkikaverit on todella tärkeitä monelle lapselle ja ainakin meillä Vilillä ne saman kaveri on pysynyt päiväkodista  saakkaa ja on nyt se elämän tärkein asia. On tärkeä oppia jo lapsesta asti tulemaan toimeen muiden kanssa, kunnioittamaan toisia, odottamaan vuoroa ja mitä kaikkea muuta. Usein lapsista jo huomaa todella pienenä, kuka ei ole ollut päivähoidossa ja kuka on.

Miestä voisi jokainen hieman muuttaa omaa asennetta tätä asiaa kohtaan ja ottaa sen vastaan avoimin mielin, kun niin että esimäisenä etsitään erilaisia vikoja ja valituksen aiheita. Kouluissa ja päiväkodeissa on vanhempaintoimikuntia, missä vanhemmat järjestävät esimerkikisi erilaisia tapahtumia, millä kerätään rahaa yhteiseen hyvään. Sinne on kaikilta vapaapääsy ja jo esimerkiksi siihen osallistuminen antaa lisää mahdollisuuksia, kuinka lapsille saadaan jotain yhtiestä kivaa ja pääset vaikutamaan.IMG_3869

Siitä olen jyrkkää mieltä, että jokaisella lapsella kuuluu olla turvallinen koulumatka (sekä koulu) ja jos sellaista ei ole niin se kuuluu järjestää. Ei voi olla niin, että sekä lapsi, että äiti joutuu pelkäämään henkensä edestä jokainen aamu, kuinka se koulumatka sujuu. Toivoisinkin jokaiselle autoilijalle ekstra tarkkuutta ajotyylissä ylipäänsä alueilla, missä asuu lapsiperheitä. Moottoritiet on sitten ne paikat, missä saa painaa kaasua. Myöskin kiusaaminen on asia, mihinkä pitää puuttua heti ja ainakin omien kokemusten mukaan se toimii täällä todella hyvin. Pitää myös oppia se, että joskus se omakin lapsi voi olla syyllinen vaikket sitä halua uskoakkaan.

Olen itse opetellut tavaksi, että lähden sen verran aiemmin, että mulla ei ole kiire ja päästän aina suojatiellä olevat ihmiset yli, oli ne sitten lapsia tai ei. Se ei ole ollenkaan huono tapa.

Jotenkin tällä kirjoituksella haluan sanoa, että toivoisin, että meillä olisi täällä kaikilla lapsilla samanlaiset mahdollisuudet, eikä kukaan ajattelisi niin, että se oma lapsi on muita lapsia jotenkin parempi. Mulle on itselle iskostunut päähän se, että mitä normaalimpia asioita lapsena tehdään, sitä normaalimpi lapsesta tulee.

-Umppu

17 kommenttia

  1. Henu kirjoitti:

    Aihettasi sivuava kommentti, mikä on itsellekin pian ajankohtainen ja kohtakotovereilta siksi kyselen…. oletko ajatellut pitää Vivianin hoidossa kun vauva syntyy vai otatko kotiin hoitoon takaisin?

    • primebody kirjoitti:

      Joudun tekemään töitä jälleen äitiyslomalla ja pidän niinä päivinä kun teen töitä. Varmasti maks 2p viikossa.

      • Milla kirjoitti:

        Näin lastentarhanopettajana pakko mainostaa et Tampereella on tulossa hoitoaikaperusteinen laskutus varmaan juurikin noihin aikoihin, kun teillä syntyy vauva. Tämä järjestely tarjoaa vielä entistä paremmin joustavuutta ja pystytään vastaamaan perheiden palveluntarpeeseen tarkoituksenmukaisemmin 🙂 Eli jos ennen oli tuo 2 päivää esim viikossa nii nyt pystyy miettiä tunteja per viikko 🙂 Mun mielestä tosi hyvä juttu!

  2. Vierailija- kirjoitti:

    Tämä on ollut kaikista paras ja fiksuin blogipostisi ikinä. Asioita, joita harvemmin mietitään ennenkuin ne sattuvat omalle kohdalle. Sama on vanhustenhuollon ja monen muun asian suhteen. Toisaalta on sääli jos poikasi tapa oppia onkin se että hän kertoo vaikka asiat itselleen ääneen ja se joudutaan kieltämään, koska muita häiritsee.

  3. Karoliina kirjoitti:

    Noita narisijoita löytyy kyllä muuaktakin, kuin vaan vanhemmista, kai se on vaan joku ihmistyyppi 😀 En voi ymmärtää myöskään, miten ne narisijat kuvittelee, että se oma lapsi siellä isossa kunnan päivähoidossa voisi millään saada sitä erityiskohtelua, sellaisille vaatimuksille parempi paikka on sitten joku pienryhmä tai perhepäivähoito vaikka.
    Vähän aiheen ohi, mutta kokemus noista narisijaihmisistä silti; äitini omisti muutamia vuosia sitten ratsastuskoulun, jossa oli myös yksityishevosia ja joillakin niillä yksityisten omistajilla oli kyllä melkoinen lista vaatimuksia, mitä YHDEN ihmisen olisi aamun aikana pitänyt siinä 25 muun hevosen ohessa ehtiä tekemään (mm. loimen vaihtaminen toiseen ennen ulkoilua tai rehua kymmenestä ei purkista). Eihän nuo millään olleet mahdollisia toteuttaa ja aikansa naristuaan jotkut alkoivat tajuta, että sitä urakkaa voi itse hieman helpottaa vaikka laittamalla ne ruokasekoitukset valmiiksi tai hankkia sellainen loimi, joka on sopiva myös ulkokäyttöön ja jotkut sitten vaihtoivat tallia 😀

  4. katri kirjoitti:

    Itsekkin nuorena työskennellyt lastenhoitajana useilla eri pääkaupunkiseudeun alueilla, ja jotenkin se vaativuus lista kummasti kasvoi vähän ”vauraimmilla alueilla”. Noh kaikkea ei saa rahalla. Sen todisti myös yks mamma tossa Espoon paikallislehden palstalla kun omalle kullanmurulle ei ollut tullut lukiopaikkaa ”hyvien alueiden lukioista” ja oli raivoissaan siitä kun asuvat hienolla alueella ja sinne verot maksavat että pitääkö pojan lähtee jonnekkin pahaan itään opiskekeen. Kyllä jos arvosanat ei parane 😀

  5. Ananas kirjoitti:

    Oon aina kans ite ihmetellyt noita lastenhoidon kustannuksista narisijoita. Tottakai se maksaa jos lapsesi viettää työaikasi valvotussa ja virikkeitä täynnä olevassa laitoksessa. Syö, juo ja ulkoilee/leikkii useat kerrat päivässä valvovien silmien alla. Olen Umppu kanssasi täysin samaa mieltä, että ihmiset valittavat niin pienistä asioista ja harvoin kuulee kiitosta. Lapset tekevät sen varmasti luontevammin. Se hoitopaikan henkilökuntakin haluaisi varmasti kuulla myös niiltä vanhemmilta joskus sen kuinka tärkeitä ja suuressa asemassa he ovat lasten kasvatuksessa, nurinan sijasta.

  6. T kirjoitti:

    Juuri näin. Tähän itsekin pyrin (joskus onnistun, toisinaan tuottaa haasteita…). Mä kyllä Umppu tykkään sun blogista. Tykkään siitä, että ajattelet asioita maalaisjärjellä ja et ole asioissa liian ehdoton 😉 Eilen kommentoin ekaa kertaa tuohon imetyspostaukseen ja nyt tähän.. Tykkään kun kirjoitat tekstejä, etkä pelkästään mainosta houseofbrandonia, ostoksia tai ellosta (vaikka niitäkin teet, mutta muutamassa blogissa kun ei ole enää mitään muuta…). Toivoisin kuitenkin vielä kuvia kodistanne. Teidän kotinne näyttää niin tyylikkäältä ja kodikkaalta 🙂 Ei haittaa vaikka kuvissa teillä olisi remontti kesken. Sekin on osa tätä ihanaa elämää! 🙂 -T

    • primebody kirjoitti:

      Lupaan laittaa heti kuvaa kun saa kokonaisuudesta kiinni 🙂 lattia lähti tänään tehtaalta joten ehkä remppa valmistuu piakkoin 🙂

  7. Elina kirjoitti:

    Hei, asian sivusta, Vivianin mekko on tosi ihana, ostitte varmaan Jenkeistä?

  8. Anna kirjoitti:

    Nyt oli monessakin mielessä niin hyvä posti että on pakko kommentoida. Muistan vaativat vanhemmat omasta lapsuudestanikin (vanha hyvä lankapuhelin- ja puhelinluetteloaika). Äitini oli opettaja ja kaksi rouvaa soitteli lähes viikoittain kotiin äidilleni näine personoituine vaatimuksineen. Toinen oli vielä kotiäiti joka olisi voinut soittaa ihan hyvin esim välituntiaikaan tai käydä koulun jälkeen juttelemassa. Nyt itse äitinä ollessani olen pitänyt nämä rouvat mielessä etenkin lapsen mentyä päiväkotiin. Tämä valittajatyyppi taitaa olla aika yleinen, sillä henkilökunta oli positiivisesti yllättynyt kun minulla ei ollut mitään erityistoiveita esim ruokavalion suhteen (lapsella ei ole allergioita eikä uskonto rajoita syömistä niin miksi ei voi syödä normiruokaa) tai sen suhteen mitä ulkona voi leikkiä (ulkohaalari päällä voi laskea mäkeä, ei sitä tarvitse varoa).

    Ja tuo puoli-ilmainen työ on niin totta. Oman lapseni mahtava omahoitaja lähtee opiskelemaan toista alaa kun kahden lastenhoitajan perhe ei pärjää noilla tuloilla. Harmittaa ihan älyttömästi mutta ymmärrän täysin. Sitä keskustelua en vaan ymmärrä että työn vähäisem vaativuuden perusteella esim vanhusten, vammaisten ja lasten hoidosta ei tarvitse maksaa korkeampaa palkkaa. Haluaisinkin tietää mikä on oikeasti arvokkaampaa kun toisen rakkaasta huolehtiminen? Nykyinen malli ei todellakaan tue sitä, että alalle valikoituvat välttämättä parhaat henkilöt, tai sitä että osaavat työntekijät jatkavat alalla. Palkka-asiaan en juuri voi vaikuttaa (muuta kuin narisemalla äänekkäästi poliittisten vaikuttajien kuullen jotka eivät tee asialle mitään) mutta muistan kyllä kiittää hoitajia joka päivä kun haen lapseni päiväkodista.

    Sorry kommentin pituudesta ja kirjoitusvirheistä, innostuin liikaa ja kännykkänaputtely bussissa ei ole ihan oma juttu:)

  9. Mindie kirjoitti:

    Hei ihanaa Umppu miten fiksusti kirjoitat aiheesta! 🙂 Fiksun kuvan susta saanut muutenkin, mutta tämä oli nappi juttu!

  10. Nora kirjoitti:

    Täyttä totta joka sana! Varsinkin se, että useat vanhemmat pitävät omaa lasta kaikkein ylimpänä ja muita lapsia vähempiarvoisina. Tottakai oma lapsi on se tärkein ja rakkain maailmassa, kuten pitääkin olla, mutta tietenkin hänkin voi tehdä virheitä tai käyttäytyä väärin, ja monet eivät tätä usko, vaan laittavat kaiken muiden syyksi. Mulle tuli hyvä mieli tästä postauksesta, että löytyy vielä ihmisiä, jotka osaavat ajatella ja toimia noinkin järkevästi kuin sinä. Kauniista äidistä tulee kauniita lapsia, mutta uskon että ennen kaikkea Vili ja Vivian perivät sisäisen kauneuden sinulta. Ihanaa loppukesää teille!

    -Nora

  11. Laura kirjoitti:

    Todella virkistävän maalaisjärkinen ja muutenkin hyvä teksti! Voi kunpa vain useammalla ihmisellä olisi tällainen ajatustapa näiden asioiden suhteen. Uskaltaisin jopa väittää että silloin moni lapsikin voisi vähän paremmin. 🙂

    Olen itse toiminut lastenhoitajana omien opintojen ohella jo monta vuotta, ja yhä useammin törmää perheisiin joissa on juuri tätä ”vain meidän prinssi/prinsessa”-ajattelua. Hieman häiritsevää on myös se, että monesti ajatellaan ettei juuri se meidän Pertti tai Myrtti ole koskaan tehnyt mitään pahaa tai väärää, vaan ”vika” löytyy aina muista. Eli omaa lasta katsellaan jotenkin todella ruusunpunaisten lasien läpi. Mielestäni tämä on vähän kieroutunutta ja tekee usein pitkässä juoksussa hallaa myös sille lapselle. Onhan se nyt ihan normaalia että lapset kokeilee rajojaan ja tekee välillä myös ns. väärin, harva lapsi on mikään täydellisyyden perikuva (ja jos onkin, niin ei sekään varmaan ole ihan hyvästä). Ja ne on mun mielestä vaan hyviä tilaisuuksia tarttua asioihin, keskustella niistä lapsen kanssa ja opettaa, kasvattaa kun/jos lapsi on tehnyt jotain kiellettyä. 🙂

    Onneksi kuitenkin iso osa vanhemmista on edelleen fiksuja. Sulla ja sun miehellä on varmasti todella mahtavat muksut ja olette upean oloisia vanhempia 🙂

  12. Hannele kirjoitti:

    Ihana Vili, voi kumpa hänen luontaista tapaa mallentaa omaa oppimista ei tukahdutettaisi systeemin alle. Se on kauheaa, että lapsi kokisi toiminnan olevan pahasta. Olisi kiva tavata sut livenä – oisko joku blogger miitti? Missä olisi vaikka joku teema haastattelu jotain kivaa ohjelmaa. Tyttöjen päivä ohjelmaa. Oot huippu!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *