Hae
Prime Life by Umppu

Mun festit on juhlittu

 

Tää on pitkästä aikaa kesä, mikä on oikeesti tuntunut kesältä. Lämpimiä päiviä on riittänyt todella paljon ja vielä ei ole edes elokuu. Mulla alko taas tänään loma ja vaikka olin tässä välissä vaan 4 päivää töissä niin työ tunteja kerty niin järkyttävä määrä, niin ihanaa jäädä taas kotiin. Kesällä on parasta mennä fiiliksen mukaan, koska joskus on todella ahdistavaa, jos koko kesä on suunniteltu päivälleen mitä tapahtuu.

Nyt on juuri meneillään Tammerfestit, joka kerää vuosi vuodelta suuren määrän porukkaa juhlimaan. En tiedä johtuuko se tästä raskaudesta, mutta itsellä ei oo minkäänlaista fiillistä mennä festeille. Oon blokannut ne jo niin monena vuonna, että itselle se ei ole merkittävä tapahtuma, mutta Tampereelle kylläkin. Onko ne niitä vanhuuden merkkejä, kun ei bajamaja enää houkuta tai 6:n euron siideri, mitä saa jonottaa 30min? Ei sillä että nyt dissassaisin tapahtumaa, vaan sitä, että mun huvit on tässä elämäntilanteessa jotain ihan muuta.

IMG_3977

Ens viikolla olis suunnitelmissa käydä mun kesän yhdessä kohokohta tapahtumassa, eli asuntomessuilla, tai voi olla että suunnataan sinne jo huomenna. Nyt kun meillä kotona alkaa taas pian remppa, niin on kiva käydä hakemassa ideoita. Etenkin mua kiinnostaa erilaiset säilytysratkaisut. Kaipaisin meille kotiin  lämmintä ulkovarastoa, missä voisi säilyttää vaunut, ettei ne olisi aina eteisessä tiellä ja siksi haluankin, että meidän eteinen tehdään kokonaan uusiksi ja joksenkin järkevämmäksi tilan puolesta. Kauheesti vilisee ideoita päässä, kun löytyisi vaan  jostain aikaa näiden kaikkien toteutukseen. Vinkkinä niille, ketkä muuttavat uudiskohteeseen: miettikää tarkkaan kaapistot ja etenkin niiden syvyys ja sisältö. Esim lastenhuoneessa ei tee henkarikaapilla yhtään mitään :).

Ens viikolla olis tarkoitus mennä Launataina koko perhen kanssa (taas) Antti Tuiskun keikalle ja nyt pääsee lapsetkin mukaan. Sunnuntaina juhlitaan Vivianin 1.v synttäreitä hieman myöhässä. Paljon on kaikenlaista ja on luvattu suht hyvää keliäkin. Niinkuin olen aina sanonut, että kesä on ihmisen parasta aikaa ja ainakin sinä mielessä, että silloin voi tehdä vaikka mitä ja energiaa on ihan erilailla.

Mulla on maanantaina oma neuvola ja samalla pitää varata Vivianin 1.v tarkastus. Kyllä se aika menee kun siivillä. Muistan vielä elävästi viime talven tai siis olin sanomassa, että en muista siitä mitään, koska univelkaa oli jotain niin käsitämätöntä. Sitä aina joskus havahtuu siihen, että miten selvisin siitä koko rumbasta silloin, mutta hengissä ollaan. Toivon kädet ristissä, että vatsassani asustelee hyvä nukkuja, sillä se että äiti saa nukkua yöt on suuri asia.

Päätin myös jo etukäteen, että nyt luotan sihen äidinvaistoon. Mulle on aivan sama millä käyrällä ja missä mennään, jos lapsi voi muuten hyvin ja on tyytyväinen. Onhan se nyt fakta, että eri kokoisille ihmisille syntyy erikokoisia lapsia. Mietin jo nyt sitä imettämistä ja olen päättänyt antaa sille juuri niin paljon aikaa, kun se vaatii. Tämä kolmas raskaus on jo kaikinpuolin niin erilainen, kun edellinen. Vilin raskausaikaa en oiken juurikaan muista. Silloin mua otti nenään hajut todella voimakkaasti,mutta muistaakseni ei ollut mitään muuta. Vivianin odotus olikin siten pelkkää vaivaa. Kärsin kamalasta nesteturvotuksesta, jalkoja oikein pakotti, liittoskivut oli kamalat, jatkuva ientulehdus suussa, suuri turpoaminen joka suunnasta ja loppuajan järkyttävä närästys. Viiimeisen kuukauden vietin sohvalla rennie suussa ja välillä oksennus.

IMG_3225

 

Tämä raskaus on ollut niin helppo, että jos kaikki olisivat olleet vastaavia niin varmaan miettisin, että mitä ne äidit valittaa. Nyt ei ole juurikaan ollut mitään. Vaa` alla en ole käynyt, mutta ainakin itsestä tuntuu, että paino on pysynyt hyvin maltillisena ja mun vatsakaan ei ole niin julmetun iso, kun mitä se on edellisistä raskauksista ollut. Vilistä tuli 30kg ja Vivianista 20kg niin saa nähdä mitenkä nyt käy. Toistaseksi ei ole mitään kipuja missään ja olo on muutenkin energinen ja hyvinvoiva. Silti odotan sitä hetkeä, että vauva on jo maailmassa ja saan alkaa työstämään omaa kehoani omilla ehdoillani ja syynä siihen on hyvinvointi.

Monilla äideillä jää se liikunta kokonaan pois elämästä lapsien jälkeen, mikä on ainakin omasta mielestä täysin ymmärrettävää. Siitä on turha syyttää niitä äitejä, sillä kukaan ei koskaan tiedä mitä sielä kotona tapahtuu. Toki on olemassa niitä sipsiä puputtavia sohvaperunoita, mutta ne on aivan oma lukunsa. Vaikka sitä sanotaan, että salilla voi käydä koska vaan niin se ei ole esimerkiksi kolmen lapsen kanssa mikään itsestään selvyys. jos vaikka mies on työreissulla, niin se että järjestät jonkun hoitajan teile kotiin ja että saat itsesi hinattua sinne salille ei olekkaan niin yksinkertaista ja vaatii kamalan metatyön ennen sitä.

Mulla on paljon tuttuja, jotka ovat sanoneet, että heillä ei ole minkäänlaista tukiverkkoa. Itse tuskin selviäisin ilman sitä, tai no kai sitä on selvittävä, jos on sikseen. Moni tuppaa arvostelemaan äitejä ja niiden toimintatapoja ja annankin muutaman vinkin mitä kannattaa joskus kokeilla arvostelun sijaan.

Jos susta tuntuu, että sun ystävä kenellä on pieni lapsi/lapsia ei käy enää missään niin arvostelun sijaan tarjoa vaikka yksi ilta/yö lastenhoitoapua. Jos vauva ei nuku niin ihmiselle kuka saa nukkua yönsä rauhassa ei ole tuskin suuri ongelma antaa jonkun muunkin nauttia siitä herkusta edes sen yhden yön ja samalla pääset fiilikseen, miksi ystäväsi ei ehkä jaksa samalla tavalla, kun ennen. Äidit on huonoja pyytämään apua, mutta arvostavat sitä aivan mielettömästi <3

Käy mielumin ystäväsi luona jos mahdollista. On paljon helpompi liikkua vaikka yksin autolla, kun se, että ystäväsi pakkaa perheensä ja jyryyttää bussilla kaupungin halki sinun luoksesi. Tavaraa pitää vielä kaikenlisäksi olla usein kamala määrä mukana ja kaikkien kodit ei aina ole niitä lapsiystävällisiä paikkoja ja sinne ei ole sen vuoksi kiva tulla, kun pitää olla kokoajan valppaana, ettei lapsi kisko hyllyistä kaikkea mikä irtoo. . Lapsi on myös sellainen kapistus, että sitä ei väkisin kiskota hereille, vaan se nukkuu silloin kun se nukkuu ja se saattaa hankaloittaa aikatauluja.

Jos sun tekee mieli istua ystäväsi kanssa lounaalle niin mene kylään ja vie mukanasi esim makroonilaatikkoa. Se tunne kun joku on tehnyt ruokaa tuntuu uskomattoman hyvältä versus se, että pakkaat edelleen koko perheen matkaan ja lähdet kahvilaan lounaalle ja se harvoin on sille äidille nautinto. Voit myös pidellä vauvaa sen aikaa, että äiti saa syödä kerrankin lämpimän aterian kylmän sijaan.

Joskus ihan pienet asiat on niin suuri merkityksellisiä <3.

-Umppu

5 kommenttia

  1. näin juuri kirjoitti:

    Tuo vauvan sylittely jotta äiti saa syödä <3 Ah, se on niin luksusta kun joku tarjoutuu tähän, niin pieni teko varmasti hälle mutta minä nautin aina ihan suuresti kun ruuan saa lämpimänä ilman että joku kitisee vieressä tai juurikin siinä sylissä 😀 …vauvat kun ei aina viihdy yksinään siellä lattialla tai sitterissä, jostain syystä nimenomaan silloin kun saan sen ruuan vihdoin eteeni.

  2. Miia kirjoitti:

    Ihanaa lukea blogiasi. Olen samassa tilassa kanssasi ja lasketut ajatkin ovat muutaman päivän heitolla, myöskin yrittäjä mutta lapsi on jo neljäs minulle. Todella mukavaa että kiireestä huolimatta päivität blogia näin usein ja rohkeasti kerrot elämästäsi. Ihania odotus hetkiä sinulle 🙂

  3. Iiris kirjoitti:

    Ihanasti kirjoitettu:) Olen juurikin se verkotonkolmen lapsen äiti ja kyllä väsyneenä tulee itku kun mistään ei saa apua kun sitä tarttis. Kesälomat on aina vaikeita kun kaikilla muilla on oma elämä ja kiireet, talvella saa helpommin pukattua lapsen johonkin hetkeksi vaikka neuvolakäynnin ajaksi. Mutta mä olen löytänyt näinä vuosina kotitreenin ilon. Kahvakuula, trx ja YouTube in täynnä jumppa/tanssi/jooga/yms. videoita, vaunulenkitkin voi juosta jos huvittaa. Yksinäistä se on silti kuten tämä monen lapsen äitiys muutenkin. Mukavaa loppuodotusta ja toivottavasti ajatuksesi ja toiveesi imetyksestä onnistuu <3 mun eka imetys meni persiilleen, mutta kakkonen ja kolmonen on kasvaneet pulloitta (miinuskäyräläisiä nekin) kun sisukkaasti vaan yritin.

  4. Lapsuudenystävä kirjoitti:

    Moi Umppu,
    Tunnen sinut jo lapsuudesta, leikimme lapsina aika paljon yhdessä. Lapsuusaikojen jälkeen ei juuri olla tekemisissä oltu, mutta jotenkin löysin blogiisi noin vuosi sitten ja siitä lähtien olenkin seurannut juttujasi päivittäin.
    Minä haluan kiittää sinua upeasta blogistasi. Puhut niin asiaa! Toivon sinulle mukavaa loppuraskautta ja kaikkea hyvää elämäänne 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *