Jos olisin sinkku milaista elämäni olisi
Varmasti elämäni tulee muuttumaan joulun alla oikein kerta heitolla, kun perheessä on silloin kolme lasta. En muistanutkaan millaista elämä on taaperon kanssa ja kun siihen lisätään vielä vauva niin varmasti menoa riittää. Mää oon usein miettinyt, millaista oli olla sinkku verraatuna tämänhetkiseen tilanteeseeni. Ei sillä että mitenkään kaipailisin nitä aikoja, mutta vertailun vuoksi.
Mun aamut olisi ehdottomasti täysin erilaiset, sillä voisin herätä silloin, kun haluan. Käydä rauhassa suihkussa ja miettiä mitä puen päälle. Söisin kiirreettömän aamupalan ja lukisin päivän lehdet. Hiukset kuivuisivat pyyhkeen alla, jonka jälkeen föönaisin ne kauniisti ja laittaisin nätin meikin. Lähtisin rauhassa töihin omalla autolla.
Tällä hetkellä herään kelloon silmät ristissä ja hyvällä säkällä oon herännyt jo keskellä yötä jonkun lapsen ääniin paniikissa: mikä maa mikä valuutta. Mun aamut ei todellakaan ala sillä raikkaalla suihkulla, vaan suihku on otettava illalla, jos sinne aion mennä ja ne kuivuu yön aikana, jos kuivuu. Aamulla katson, että molemmilla lapsilla on vaatteet ja toinen pitää pukea. Aamupalat molemmille ja huolehtiminen hampaiden harjaamisesta, koulutavaroista, kellosta, kotiavaimista, mahdollisista retkistä yms. Koitan meikata samalla, kun pikku apulainen heittelee vessanpöntöön mun helvetin kalliita meikkejä minkä kerkee ja naureskellee parilla hampaallaan. Samalla revitään vessapaperirulla pitkin latiaa ja käydään kaikki vessankaapit läpi mitä sieltä löytyy. Syödään rasvapurkkia ja hajoitetaan aurinkolasit. Koitat vetää ripsaria naamaan ja samalla katsot, ettei lapsesi tunge suuhun mitään ei sinne kuuluvaa tai tukehdu. Huomaat jo kellon olevan paljon, etkä ole vielä pakannut taaperon hoitotavaroita. Vivian on mukavasti koko sen ajan sylissä, koska jos lasket sen maahan alkaa kamala huuto, jota et nyt aamusta halua/jaksa kuunnella. Kaikki alkaa olemaan valmina kunnes huomaat, että ulkona sataa ja kiroot mielessäs kaikki saatanat ja perkeleet, kun mietit, että se sun ruma meikkikin menee pilalle, kun naama kastuu skootteria ajaessa, jossa ei ole yhtään bensaa ja sekin pitää tankata enne töihin menoa, ettet jää tienvarteen.
Et ole syönyt, koska et ehdi ja ajat matkalla siwaan hakemaan ruokaa, että selviät maratonpäivän töissä pyörtymättä.(onneks mulla ei ole ollut raskauspahoinvointia).
Teen omasta valinnasta pitkiä työpäiviä sen vuoksi, että mulla on enemmän kokonaisia päiviä olla lasten kanssa kotona. usein ne venyvät siihe 12h. koko päivän mietit missä raossa ehdit vessaan tai syömään, koska siihenkään ei ole merkattu erikseen aikaa. Jokaisen ”tauon” koitat hoitaa tilauksia ja purkaa viestejä asiakkailta. Kun päivä on ohi ajat kotiin umpi kuolleena.
Aivan turha kuvitella oikaisevansa sohvalla. Hyvällä säkällä jos ei sada ajat kaupan kautta ja ajelet patonki koipien välissä kotiin. Kello on jo tässä vaiheessa 20-21 ja alat tekemään ruokaa. Koneessa on pyykit, mitkä oot aamulla laitanut ja ne on pakko ripustaa narulle. Sielä on edelliset vaatteet, mitkä taas pitää viikata ja kuskata eri kerroksiin kaappeihin. Koti on kun pommin jäljiltä ja koitat samalla noukkia pahimmat lelut lattialta pois. Peset tuttipulloja ja täytät tiskikonetta samalla kun kokkaat, siivoot, pyykkäät ja se tärkein leikit niden lasten kanssa samalla, mitä et ole nähnyt koko päivänä ja pelaat afrikantähteä.
Unohdasun lempi sarja, koska sellaisia ei ole ja jos olisi niin todennäköisyys on 100% että sinulle ei suoda sitä aikaa katsoa sitä. Kun olet saanut jotenkin handeliin tän setin niin alkaa iltatoimet. Laitat molemmille lapsille iltapalaa. Hoidat hampaiden pesun ja iltapalat ja yöpuvut, jonka jälkeen viet lapset nukkumaan. Joskus se onnistuu kerrasta ja tanssit sadetanssia alakerrassa, mutta joskun siihen saattaa mennä tunti tai kaksi aikaa, kun pienempi nukahtaa ja ravaat yläkerrassa tai istut sängynvieressä rauhoittelemassa.
Arvatkaapa mitä? nyt kun kello on hyvällä säkällä se 11 tai 12 yöllä alkaa se sun OMA AIKA. Otat sen vaikka väkisin. Istut zombina sohvalla ja tuijotat seinää ja hoet päässäsi, että olen tämän ansainnut. Tähän oli loistav termi ”MOMBIE” Samalla muistat kuinka sulla on lähettämättä 10 mailia, laskut maksamatta ja kirjanpitokin piti tehdä huomiseksi. No ei muutakun hommiin. Ja on sitten aivan turha kuvitella mitään lapsien teko hommia illalla, koska et jaksa edes käntää kylkeä. Joskus käy jopa niin, että heräät aamulla sohvalta sen laksupinon kanssa. Samat vaatteet ja meikit päällä kun edellispäivänä ja tämä tarina alkaa alusta.
Jos palaamme tähän jos olisin sinkku niin ai että, kun olisi ihanaa käydä kesken päivän vaikka ihan lounaalla, mihin ilmeisemmin kaikilla on oikeus työpäivän aikana. Työpäivän jälkeen voisit vaikka piipahtaa kaupungilla ja vaikka näin kesällä nähdä muutamaa ystävää, vaikka ihan viinilasin kera. Sulla ei oo kiire minnekkään. Voit sen jälkeen nauttia kauniista miljööstä ja vaikka kävellä kotiin ja saat samalla mukavasti liikuntaa. Tulet ovesta puhtaaseen kotiin, missä on tuoreita kukkia pöydällä, jotka kävit viikonloppuna hakemassa samalla kun siivosit kodin kiireettömästi ja vaihtelit hieman tavaroiden paikkoja uudistiti sisustusta.
Nostat jalat sohvalle ja otat hyvän kirjan, minkä ääreen uppoudut hetkeksi. Sulle tulee viesti juuri tapaamaltasi mieheltä, että lähdetäänkö iltauinille. Miksipä ei, kun ilta on vielä nuori. Mukava pieni iltauinti ja kävely metsässä kruunaa ihanan kiirreettömän päiväsi ja kun saavut kotiin juot parvekkeella kupin teetä auringonlaskussa ja sujahdat puhtaisiin lakanoihin ja menet nukkumaan. Aamulla heräät virkeänä uuteen päivään..
Kuulostaako tutulta vai oliko ihan liiottelua? Musta tuntuu, että jopa siivoaminen on täysin mahdotonta kun lapset on kotona. Sen minkä siivoot niin Vivian tulee perästä ja repii alas. Vaikka olet juuri imuroinut niin lattia on avan täynnä paskaa, kun kodissa ravaa 5 jätkää palajin jaloin ja tuo pihalta kaiken lian mukanaan. ÄITII MEILLÄ ON JANO……Mun äitini sanoi mulle, että ei Umppu hätää kyllä se kolmen neljän vuoden päästä helpottaa <3. Kuulostipa todella lohduttavalta. Vaikka oma arki välillä vähän kaoottista onkin niin silti nautin siitä jokainen päivä. Joskus ohjelmaa voisi olla vähän vähemmän, mutta näinkin on ihan jees.
-Umppu
Huh, uskon että totta joka sana vaikkei itselläni lapsia olekaan. Nostan todellakin hattua jokaiselle äidille, varsinkin jos on monta pientä lasta. Itse tiedän ettei musta olis tuohon hommaan, ja siksi meillä ei lapsia ole. Samaistun enemmän tuohon sinkkuihmisen elämään, vaikka aviomies on jo 10 vuotta ollutkin.
Mä oon 22v ja toi alempi teksti oli kuin suoraa mun elämästä. Tulin justiin uimasta ja itseasiassa juuri teekupin äärellä luen sun blogia auringonlaskussa omalla pihalla. Pisti ihan naurattaan kun oli niin paljon yhtäläisyyksiä?
Silti oloni on paikoiten tyhjä ja omien lasten kaipuu on jo suuri. Haluaisin myös että vierelläni olisi joku jakamassa tämän auringonlaskun. Mielestäni oman ikäisteni (varsinkin sinkkujen) elämä on hyvin hyvin pinnallista verrattuna perheellisiin. Siinä missä minä vietin ottaakko tänään valkkaria vai punkkua, joku mun työkaveri todennäköisesti todistaa lastensa ensiaskelia ja miettii pitäiskö perheeseen sittenkin tehdä kolmas lapsi.
Niin että tavallaan nautin tästä kärjistetysä parikymppisen elämästä, tavallaan kaipaan syvyyttä ja ihka omaa perhettä. Ehkä munkin aika vieläjoskus koittaa?
Niin hyvä kirjoitus Umppu taas kerran! Kiitos! Näin se juurikin menee ?
Sinkkuna olemisessa on toki puolensa. Itsekin sellainen olen ollut jo hyvän tovin! Voi kaikessa rauhassa keskittyä itseensä, harrastuksiin ja uraan. Mutta kuinka yksin jää lopulta, kun ei ole ketään rakasta kenelle päivän päätteeksi kertoisi päivän iloja ja mietteitä! Ei ole niitä lapsia ketä hyysätä. Eikä miestä kenen likaisia sukkia vois kerätä lattialta. On vain ihan yksin koska kaveritkin menee naimisiin ja saa lapsia. Ja nykyään deittailu kulttuuri on hyvin nopeaa: kolmikymppiset uraa luovat ihmiset on jo niin tottuneet omiin menoihin, harrastuksiin yms että toiselle ei aikaa tahdo löytyä. Tai sitten Tinderissä odottaa jo lista uusi tuttavuuksia kenen kanssa mennä treffeille, eikä kehenkään tutustuta kunnolla.
Itse tänään olen hoitanut ja miettinyt vain omia asioitani. Söin hyvin ja olin aika kiireetön. Lopulta menin meren rantaan yhdeksältä illalla syömään jäätelöä (ostin isoimman mitä löyty) ja istuin todella kauniissa paikassa ihmisten ympäröimänä ja katselin auringonlaskua. Kaikessa ihanuudessaan se oli myös todella yksinäistä. Olisin melkein mistä hinnasta vaan ottanut ne kolme huutavaa lasta siihen viereen ja sen rakastavan miehen.
Elina, voi kuinka voinkaan samaistua ajatuksiisi. Lapsia minulla ei ole omasta tahdosta, mutta sinkuksi jäin tahtomattani äskettäin. Olen yrittänyt nauttia pienistä asioista kuten siitä puhtaasta asunnosta ja siitä että on aikaa harrastuksille. Mutta kuinka kaipaankaan sitä toista ihmistä jonka kanssa jakaa niin arjen haasteet kuin se kesäinen jäätelöhetkikin. Kavereillakaan ei tosiaan ole aikaa, kun on ne perheet ja omat harrastukset ja muut kiireet (myös lomalla). Nelikymppisenä myös uusien kaverisuhteiden luominen on yllättävän vaikeaa, saati sitten ”sen oikean” löytäminen. Ihmistä (tai ainakaan minua) ei vain ole luotu olemaan yksin.
Sain lapset tosi nuorena ja vuoden välein. He ovat nyt päälle parikymppisiä ja minulla on nyt aikaa ja rauhaa. ? Mutta tuo aika, mitä sinä nyt elät, oli elämäni onnellisinta aikaa. ❤
Juuri istuin sohvalle ekaa kertaa vain tekemään sitä mitä mä aluan. Klo siis 23.27.
Kyllähän siinä sohvalla on tullut istuttua illankin aikana mutta siksi että laitat jollekkin vaippaa tai metsästin järkevän hintaisia lentoja lasten isoveljelle. Siinä sivussa hoidit vauva nukkea, teit pizzataikinan (mies teki loppun) laitoit pyykit ja uuden koneen päälle ja nekin kerkesi jo kuivumaan. Kannoin sohvan miehen kanssa sisälle ja siivosin sohvalle puhtaan paikan.
Kuuntelin yökylässä olevan pikku siskon hepulia kun se tajusi kuka mun tukan paransi tänään ?
Se kihersi ja hyppi ja pomppi et se Umppu! On katsellut teidän jakson kuulemma ainakin yhtä monta kertaa kuin meidän…
Mun piti mennä suihkuun, en jaksa, vaikka ei tukkaa pitänytkään pestä. Mun piti syödä mutten jaksa. Mun piti mennä kirjan kanssa sänkyyn ja lukea hetken, nyt kun on vapaus iltaisin lukea kun pienin on saanut oman huoneen.
Mun sinkku elämässä mä saan aamulla pitkät unet, saan ostaa itselleni uusia vaatteita ja meikkejä. Saan katsoa telkkarista mitä haluan. Saan käydä vessassa tai suihkussa yksin. Saan syödä ruuan lämpimänä.
Mä voin mennä salille mihin kellon aikaan haluan, eikä tarvi katsoa koska lapsiparkki on auki.
Mun auto on siisti ja se tuoksuu hyvältä.
Ennen kaikkea saan mennä saunaan yksin eikä kukaan koputtele oveen et koska tuut.
Mut vaikka 5 lapsen kanssa on välillä hurjaa niin illalla kun kierrän kaikkien sängyt kurkkaamassa etttä kaikilla on peitot, niin sydän pakahtuu ja muistaa että tää on oikeasti vain niin pienen aikaa tälläisiä.
Huh, kuulostipa hurjalta! Kuinka kauan kukaan ihminen voi jaksaa noin hurjaa menoa? Toivottavasti et polta itsees loppuun.
Mulla oli koko tarinan ajan mielessä yks kysymys ja se oli, että mitä sun miehes tekee kaikessa tässä välissä 😀 ?! Täällä tulis kyllä ukolle korville, jos mä olisin 12-tuntisia päiviä töissä, eikä sinä aikana kotona olis laitettu edes pyykkejä tai lapsille iltapalaa. Tää tarina sai sun miehen kyllä kuulostamaan siltä, että se olis aikamoisen koulutuksen tarpeessa 😀 Toki tarina ei kerro, tekeekö miehesikin 12-tuntista päivää, mutta luulis kotona olevan kuitenkin jotain, mitä hänkin voisi tehdä?
Tää oli vähän huumorilla kirjoitettu 🙂 toki se auttaa ja tekee ihan samoja juttuja, mutta äiti ottaa aina kaikesta suuremman ressin 🙂
Kyllä toi sinkkuosuus tuntui ainaki melko liioiteltulta 😀 Tästä postauksesta jäi vähä sellane fiilis, että sinkuilla on niin helppoa, mutta onhan sekin melko raastavaa, jos lähenee kolmeekymppiä eikä miestä ole löytynyt ja lapsia haluaisi. Sinkkuus kuitenkin on yllättävänkin yksinäistä, kun lähes kaikki ystävät ovat jo parisuhteessa/naimisissa/lapsellisia eikä niitä sopivia miehiä edes iltauinnille meinaa löytyä.
Tää olikin hieman huumoria ja miete mun sinkkuudesta 🙂
Jos sinulla on jo tällä hetkellä noin kiire, niin miksi ihmeessä olet hankkimassa kolmatta lasta? Missä vaiheessa nautit elämästä? Jesus fucking christ. Jengin täytyis vähän heräillä ja ymmärtää ettei tarvii elää näitten sosiaalisten normien mukaan ja tehä niitä lapsia, vaan sen takia että se on normaalia. Lähtökohtaisesti lapsen hankkiminen on itsekkäin asia mitä ihminen voi tehdä elämässään (OIKEESTI!). En myöskään ymmärrä miksi ihmiset hankkivat lapsia, eivätkä adoptoi. Onko se niin tärkeää saada se oma pikku kopio itsestään mistä voi heittää faceen kuvia ja esitellä ystäville. Arrgh, pyydän anteeks tätä purkautumista, mut tulin äärettömän vihaseks kun luin tota tekstiä. Pienen aikaa tällaista..? Sä olet vastuussa niistä sun muksuista koko niitten elämän ajan btw. Mut for real, kannattaa alkaa vähä skulaa enemmän maailmaa, eikä klukee pää alhaalla kun pikku lambi.
Ps. tosiaa ei ollu hlökohtanen hyökkäys, kiitos ja anteeks.
Moikka. Julkaisen kaikkki kommentit paitsi ne jotka on aiemmin jo kommentoinut ne menee aina suoraa, eli en ole poistanut sinua. Rakastan lapsia ja siksi niitä teen ja kuten sanoin olen silti todella onnellinen, vaikka elämäni onkin näin hektistä. <3
Kiitos vastauksesta.
Susille tiedoksi: Kyllä monet meistä aivan varmasti adoptoisivat lapsen kotikutoisuuden sijaan, mutta SE EI VAIN OLE YKSINKERTAISESTI MAHDOLLISTA juuri kenellekään keskivertoihmiselle. Suomen lainsäädäntö on niin hankala, tiukka ja pirullinen tässä asiassa, että adoptio on mahdollinen vain ja ainoastaan äärimmäisen hyvätuloisille, vakavaraisille, nuorille ja henkilöille, joilla ei ole menneisyydessä esim. yhden yhtä lyhyttäkään sairaslomapätkää. On täyttä typeryyttä heittää tuota adoptio-läppää, kun ei siihen näköjään ole lainkaan perehtynyt. Monet ihmiset tykkäävät lapsista ja haluavat niitä ympärilleen ja elämäänsä. Harva meistä haluaa olla erakko. Suomessa kuitenkin lähes ainoa mahdollisuus laajentaa perhettä on itse tekeminen. Hankaluutensa on myös sijaisperheenä toimimisessa jne. Kannattaisi vähän miettiä sanomisiaan ennen kuin heittää kärkeviä kommentteja kenenkään niskaan.
Miksi ihmeessä poistit kommenttini? Tämä tarkoittaa vain, että osuin oikeaan. Olisi ollut mukava kuulla sinun kantasi asiasta. Koko blogisi uskottavuus kärsii jos jätät kommenteihin vain sinua mairittelevat kommentit, etkä ota kantaa ns ”negatiivisiin”. Keskustelu on avain kehittymiseen.
Just saying
Eipä taida Susi tietää lapsista ja perhe-elämästä hevon helvettiä ? Ollut kurja lapsuus itsellä??
Huh huh kuinka hakoteillä ihminen voi olla.
Hyvä postaus mun mielestä! Itsekin mietin välillä, että mitä tekisi ilman lapsia. No tällä hetkellä makaan sohvalla kun vauva nukkuu sylissä ja isot lapset on mummolassa. On niin hiton tylsää, että harkitsen ikkunoiden pesua, vaikka toisaalta vois nauttiakin tästä. En osaisi olla sinkku tai lapseton, jolla olisi mielin määrin aikaa vain itselleen. Muuten olisin urheillut itseni hengiltä, hinkannut puhki lattian siivoamalla, olisin ihan neuroottinen takakiree akka ? Kaikki olis ihan viimeisen päälle tip top.
Toivottavasti jaksat painaa tota rallia! Eikä terveys ala reistailla.
ite vedin useamman vuoden erinäisistä syistä samantyylistä rallia ja nyt kun on viimeisen vuoden pystynyt ottaa iisimmin niin ei enää kiinnosta enkä enää edes jaksa nostaa kierroksia pidemmäksi aikaa tappiin asti.
Sulla se toki pakollista kun yrittäjänä elätät itsesi ja perheesi. Mut älä unohda itseäsi! ?
Voisitko Heidi perustella miksi olen hakoteillä perhe elämän arvoista ja lapsista? Ja ”hyvän” lapsuuden vietin 🙂
Meillä on kuusi lasta. Ensimmäinen huusi yötä päivää. Mulle joku sanoi, että kyllä se 18 vuoden kuluttua helpottaa. Tulikohan itku.
Osallistu kastehelmi kulhojen (6) arvontaan mun blogissa.
Hahhahhaa 😀 just näin! Ihan mahtava kirjoitus!
Mun mielestä nuo molemmat tekstit kuulosti sinkkuelämältä, toinen vaan on yh-äiti. Eihän tuossa jälkimmäisessä nimittäin mainittu kumppania kuin mahdollisuutena seksiin, jos jaksaisi. Tästä sai siis sen kuvan, että miehesi ei juurikaan osallistu kotitöihin. Tsemppiä ja voimia joka tapauksessa!
Lapsiperheessä todellakin niitä hommia riittä kahdelle. Kyllä meillä tehdään kotitöitä, mutta myös miheni on töissä! Yhtä hektistä on siis molempien arki………….
Mun lapset on jo 14- ja 20-vuotiaat, eikä oo vieläkään helpottanu ? eli äitisi saattaa olla väärässä ?
🙂
Olen Maijan kanssa samoilla linjoilla. Meillä on viisi 7-18 lasta eikä todellakaan ole vielä helpottanut.
Tykkään Ulpu kovasti sinun blogistasi. Kirjoitat aidosti ja rehellisesti. Hyvää kesää ja mukavaa loppuodotusta!
Voi, olisipas minun elämäni lapsettomana yhtä helpon kuuloista, kun ”sinun sinkkuutesi”
Toki tekstisi on kaunistelu ja humoristinen. Opiskelijana päivät venyvät helposti 18 asti yliopistolla eikä opiskelijana voi kauheasti vapailla viikonlopuilla tai parin viikon joululomalla retostella, koska niistäkin menee iso osa tenttiin lukuihin ja muihin tehtäviin, jos ja kun haluaa työnsä hoitaa hyvin. Kesäisin ei lomaa ole, koska opiskelijat ovat tuurin käydessä töissä ja itse olen tehnyt kesäopintoja töiden jälkeen. Aamuni alkavat 5:30 eikä toivoakaan, että jaksaisin meikata tai syödä aamulla ennen töihin, jonne menen 7 km pyörällä, koska autoon ei ole varaa. Toki ystäville, urheilulle ja siivoukselle olisi enemmän aikaa, jos jaksaisin, mutta ympärivuotinen opiskelu ja lomattomuus vetää kiinnostuskiikarit aika huurusiksi. Samalla olen erittäin tyytyväinen omaan elämääni ja ympärillä rakkaisiini, enkä toistaiseksi tarvitse elämääni mitään lisää. Mutta omia valintoja kaikki ja erilaiset näkökulmat ja elämäntavat on hyvä huomioida mitään niistä väheksymättä.
Susi: Mielestäni en ole sanonut, että olet hakoteillä perhe-elämän arvoista ja lapsista.
Kirjoitit:
” Onko se niin tärkeää saada se oma pikku kopio itsestään mistä voi heittää faceen kuvia ja esitellä ystäville. Arrgh, pyydän anteeks tätä purkautumista, mut tulin äärettömän vihaseks kun luin tota tekstiä. Pienen aikaa tällaista..? Sä olet vastuussa niistä sun muksuista koko niitten elämän ajan btw.”
Väitätkö todella, että ihmiset haluavat lapsia vain sen takia, jotta ne olisivat pikku kopioita itsestä, joita esitellään facessa ja ystäville? Mitään syvällisempää syytä sille ei ole?
Saavatko apinatkin jälkeläisiä sen takia, että ottavat kuvia niistä facea varten? 😀
Ja meinaatko, että vanhempi on lapsestaan vastuussa koko lopun elämänsä? Onko sinun vanhempasi vastuussa siitä, että päätät täysi-ikäisenä (??) ostaa pehmeää Soft Emboa raastinrauta Serlan sijaan? Tai jos päätät ajaa autolla ylinopeutta niin vanhempi on siitä vastuussa, vaikka se on ollut täysi-ikäisen ihmisen oma valinta.
Ei menen mun jakeluun sun kommentointi vaan kuulostaa ivailulta ja ihmisten aliarvioimiselta (lue: itsesi kehumiselta). Pyydät perusteluja vaikket edes itse perustele heittojasi.
Uskon että lapsiperhearjen pyörittäminen on haastavaa enkä kadehdi ystävieni 24/7 härdelliä pyykkivuorten ja kakkavaippojen keskellä. Kuitenkin lapset ”hankitaan” pääsääntöisesti tiedostetusti ja elämä on täynnä valintoja ? Sinä olet valintasi tehnyt: Sinulle ilmeisesti lapset ovat kuitenkin elämän suurin ilo ja syy jaksaa tuota kaikkea..
Ehkäpä juuri siksi ärsyynnyin hiukan tekstistäsi. Itse olen 38v lapseton sinkkunainen ja voin kertoa että eipä se elämä aina niin hehkeää ole vaikka saankin juoda aamukahvini kaikessa rauhassa. Ymmärrän että tekstisi oli kärjistettyä mutta meillä kaikilla on omat haasteemme ja surumme joiden kanssa selvitä päivästä toiseen ja täytyy se koti silti siivota vaikka yksin asuisikin (puhumattakaan sinkun taloudellisista haasteista kun maksaa KAIKKI aina yksin). Sulla kuitenkin ON ne lapset ja mies jonka jakaa tuo kaikki – nauti niistä joka sekunti!!! Itse en välttämättä lapsia halua ja kummilasten kautta saan tyydytettyä vauvakuumeeni mutta antaisin kuun taivaalta jos saisin itselleni rakastavan miehen joka olisi illalla kotona kun tulen töistä ja jonka kanssa suunnitella yhteistä elämää..
Aurinkoista kesää sinulle ja perheellesi!
Tuo nimimerkki Susi vaikuttaa sosiopaattiselta trollispedeltä, teemana elämäntarkoitus ja hukkaputki, ehkä hän on joku isis:läinen.
🙂
Voi hitto. Ihan huikee postaus, taas. Jonkun aikaa sun blogia oon lukenu ja nyt on pakko nakutella oma kommentti! Kirjotat mulle henkilökohtasesti lähes aina mielenkiintosista asioista, ytimekkäästi ja ihanasti pilke silmäkulmassa (kommenttiboksista aina kyllä huomaa kuka tajuaa ja kuka ei :D) varsinkin näitä lapsijuttuja ja en voi kun nostaa hattua sulle. Sun äiti on varmasti oikeessa, se tän hetkinen sirkus tulee öööh vähintään muuttaan muotoonsa muutaman vuoden kuluttua. Jokainen joka lapsia on tässä maailmassa kasvattanut tietää, että se vauvavuosi on ihan juttu eri kun ne seuraavat vuodet. Että kyllä se siitä, muutaman vuoden kuluttua! Pikkuvauva-aika, taaperoikä (mistä omakohtanen kokemus) on IHANAA aikaa, myöhemmin tuut oleen ihan järkyttävän ylpee itestäs kun oot kunnialla pyörittäny sekä omaa yritystä että hullua sirkusarkee samaan aikaan. Lapset on suurin rikkaus mitä itse tiedän, ja mulle ainakin sun teksteistä välittyy aina sama tunne. Tää on rankkaa välillä, mutta ihan 100% sen arvosta. Saat tosissas nostaa itelles hattua ihan jokaikisen päivän jälkeen, teet maailman arvokkainta työtä.
-Marianne
Hei Umppu! 🙂
Oon ihan rakastunut sun blogiin ja sulla on ihanan realistinen blogi oikeasta elämästä mikä on ihanaa luettavaa tämän kaiken pinnalta silotellun hömpötyksen keskellä! 🙂
Oon yleisesti sitä mieltä että miesten pitäis kyllä enemmän auttaa kotitöissä jos vaan mahdollista! Teidän perheessä en toki tiedä onko mies sitten niin paljon töissä (mikä on hyvin yleistä ja ymmärrettävää sekin) että ei sen puolesta onnistu mutta mun korvaan kuulostaa että tarvisit kyllä oikeesti vähän tollasta pientä arjen huomiointia, just vaikka et toinen laittaa pyykit kuivumaan! Tuntuu aina et naisilla on kauheemmat paineet et ”jotenkin tästäkin nyt vaan pitäis selvitä” vaikka ei mun mielestä tarvisi, kyllä ne miehet on ihan yhtä lailla ollu kotia rakentamassa. Ja nyt puhuin kauheen syyllistävästi miehistä enkä todellakaan tiedä miten asiat todellisuudessa ovat, mutta olkoon tämä viesti tällaisena henkilökohtaisena tsemppauksena että ” I know how you feel” jos et haluakkaan julkaista kommenttiani jonkun asian takian mitä sanoin! 🙂 Tsemppiä kauheesti ja oot tosi kaunis nainen!
Tietenkin äiti on aina äiti, mutta tekeekö sun miehes mitään? Miksi sä oot se, joka pitkän päivän päätteeksi vielä siivoo, tekee ruuan ja tekstisi perusteella huolehtii aivan kaikesta?
Ihana muistutus taas siitä miksi olen vapaaehtoisesti lapseton.