Hae
Prime Life by Umppu

Kuinka vaikea on myöntää, että syylinen olen minä?

                                                                       *sisältää kaupallisia linkkejä

Kolmannen lapsen tuloon, ei oikein osaa valmistautua. Vivian on vielä niin pieni, että vie paljon aikaa ja huomioo, eikä tässä oikein enää ehdi kamalasti kuulostella omia olotiloja tai muuta sellaista. Mun täytyi oikein kalenterista katsoa millä viikolla sitä ollaan, kun olen aivan tippunut kärryiltä. Rakenneultra on 18.7 ja silloin ollaan puolessa välissä ja toivottavasti saadaan tietää sukupuoli. Oon kyllä selvinnyt todella helpolla tän raskauden, koska edelleenkään ei ole ollut mitään oireita ja raskaus on mennyt ihan omalla painolla. Ne ihmiset ketkä kokevat oireettoman raskauden eivät todellakaan voi kuvitella minkälaista on olla vaikka sen 9kk pahoinvoiva tai esimerkiksi liitoskipuinen.

IMG_3358

 

Kahdenkeskinen aika on todella kortilla ja tällä hetkellä elämä on aikamoista säätämistä päivästä toiseen. Kerroin aiemmin kuinka halusin mennä pariterapiaan ja siitä syystä, että ainakin sielä meillä on rauha keskustella ja kukaan ei häiritse meitä. Haluan myös, että meillä on kolmannen lapsen myötä samanlaiset ajatukset, miten hommat menee ja molemmat ymmärtää sen, että on paljon asioita, mitkä tulee lopullisesti muuttumaan. Keskustelussa on mukana ammattilainen, kuka auttaa ymmärtämään asioita paremmin ja auttaa ymmärtämään molempien näkökantaa. Me ei juurikaan riidellä, jollei muutamaa kinastelua lasketa joukkoon. Riidat on aina siitä samasta aiheesta ja alkaa lauseella sää et koskaan… Kuulostaako tutulta :)? Ollaan saatu paljon asioita selvitettyä ja molemmista tuntuu, että suhde voi paremmin. Ehkä suurimmat ongelmat johtuu siitä, että Juuson ”kohta” voi kestää useita kuukausia ja valitettavasti lapsiperheessä on joskus toimittava heti. En voi myöskään sietää mitään kännykkäpelejä, jotka koen maailman väsyneimpänä ja idioottimaisimpina juttuina. Ne ei kehitä ketään tai mitään mihinkään suuntaan.

Eilen oltiin taas sielä ja pakko sanoa, että tajusin montakin asiaa, joista oon ehkä tietyllä tavalla syyllistänyt Juusoa, että syy onkin täysin minussa. Olen tietyllä tapaa työnarkomaani, mutta en ehkä siitä pahimmasta päästä. En ole missään tapauksessa siitä ylpeä, mutta osittain rivienvälistä syytän myös meidän pienyrittäjien paskaa tilannetta. Missään ei tulla vastaan ja kulut juoksee kokoajan olet sitten sairas, äitiyslomalla tai ylipäänsä pois pääkallopaikalta. Tajusin sen eilen ja mietin mitkä siihen voi olla syyt. Uskon kun olen kaksi kertaa menettänyt lähes kaiken, ollut lähellä konkurssia ja toisella kerralla oikeastaan menetinkin lähes kaiken niin en ehkä uskalla hellittää. Alitajuisesti pelkään, että jotain sattuu. Vaikka olen oppinut sanomaan töille myös ei, niin aina se on yhtä vaikeaa.Koitan kokoajan opettaa asiakkaille myös sitä seuraavan ajan varaamista, jolloin se vaikuttaa myös mun töihin ja siihen, että mun ei tarvitsisi tehdä niitä ylitöitä niiden mattimyöhästen takia.  Syy suurimpaan osaan riitaan on mun väsymys, mitä en ollut tullut ajatelleeksikaan. Se, että olen väsynyt töistä, tekee mut usein illalla hieman kiukkuiseksi ja usein saatan joutua jatkamaan töitä myös kotona, koska päivät on niin kiireisiä ja en ehdi tekemään esimerkiksi tilauksia työaikana tai vastaamaan niihin miljoonaan fece, whats up yms viestiin. Mitä enemmän on eri kanavia se kuormittaa enemmän, mikä tietyllä tapaa stressaa ja ahdistaa.. Se on totta, että jos omaan elämään haluaa muutoksia, niin on luovuttava jostain, mutta työnteosta luopuminen on mulle todella haastavaa. Oon myös tietyllä tapaa rahan ahne, mikä on aika surulista, kun punntisee mitenkä se vaikuttaa.

 

IMG_1310 IMG_1309 IMG_1374

 

Mulla on ollut aika usein sellainen fiilis, että mulla on liikaa vastuualueita kotona ja oon loppu siihen jatkuvaan kotitöiden tekemiseen. Nytkin pauhaa pyykkikone, tiskikone siivosin juuri keittiön ja keräsin lelut lattialta……. Tehtiin eilisellä käynnillä siihenkin ratkaisu. Jaettiin kotityöt kaikille arkipäiville ja niiden tekeminen vaihtuu viikottain. Molemmat joutuu siis hommiin ja ne vaan on tehtävä, että koti pysyy sistinä. Kuulostaa ihanalta ja toivottavasti se toimii. Joka toinen viikko sulla on ma, ke, pe ja joka toinen ti, to ja viikonloppu on vapaa. Näiden hoitamiseen ei todellakaan mee kauaa ja jos ne toteuttaa joka viikko niin kodin pitäisi pysyä siistinä.

 

On todella tärkeää, että pystyt parisuhteessa sanomaan mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Se läsnöolo on ainakin mulle todella suuri juttu ja se ei ole sitä, että jompi kumpi hakkaa puhelinta tai tietokonetta. Me tehtiin myös niin, että me varattiin kalenterista joka Keskiviikko aikaa jutella kaksin ja se aika pitää.  Molemmat tiedostaa sen ja osaa varautua siihen ja lapset menee silloin ajoissa nukkuun. Ehkä tähän kaikkeen auttaa nimenomaan se järjestelmällisyys, mutta molempien pitää panostaa hommaan täysillä.

Mun aika on katsoa peiliin ja vähentää töiden tekoa ja oppia vieläkin hölläämään tahtia. Kovissa suunnitelmissa olisi olla  kokonaan töistä pois lapsen syntymän jälkeen 3kk. Katsotaan kuinka siinä onnistun. Jos olen rehellinen niin en usko siihen edes itse, mutta ehkä tämä onkin haaste. Minua tulee töihin tuuraamaan Vilma Iso-Hirvelä, kuka on ollut mulla työharjoittelussa kolme vuotta ja valmistu nyt keväällä. Hän tietää ja tuntee talon tavat ja oikein taitava työssään. Vilma tekee mun asiakkaita hieman edullisemmin ja purkaa sitä kautta järjetöntä asiakas ruuhkaa, mikä syntyy aina kun olen lomalla ja saan mielenrauhaa. Toivon, että tämä on toimiva ratkaisu ja saan nauttia viimeisestä äippälomasta rauhassa ilman töitä ja toivon, että asiakkaanikin ymmärtää sen, koska se on jokaisen äidin oikeus.

 

IMG_1008

 

Tää porukka on mulle kaikki kaikessa ja haluun tehdä kaikkeni, että meillä on hyvä olla <3 Suosittelen pariterapiaa ihan jokaiselle ihan vaikka ennalta ehkäisevänä, koska kukaan ei suunnittele etukäteen sitä, että hankkii kolme lasta, rakentaa talon ja eroaa.

 

Nopeille linkki House of Brandonin sivuille koodilla JUL20 SAAT VAIN TÄNÄÄN -20% TUOTTEISTA.

-Umppu

12 kommenttia

  1. Rakentava ehdotus kirjoitti:

    Relatiivipronomineista…
    Väärin: tapasin Annin, kuka Asuu lähelläni.
    oikein: Tapasin Annin, joka asuu lähelläni.

    Väärin: Anni, kenen koti on kaunis, on hyvä ystäväni.
    Oikein: Anni, jonka koti on kaunis, on hyvä ystäväni.

    Nämä toistuvat sinulla koko ajan, mitä ei lukihäiriö selitä, vaan ehkä ennemmin tietämättömyys. Mutta nyt tiedät, ole hyvä 🙂

    • primebody kirjoitti:

      Ehkä olen niin sivistymätön että en ole edes koskaan kuullut sanaa relatiivipronomi 🙂 käytän kirjoituksessa paljon puhekieltä ja puhun juuri tuolla ”väärällä tavalla”. En itse näe tätä maailman suurimpana asiana, mutta ilmeisesti se sinulle merkitsee paljon. Toki koitan asiaa jatkossa varmasti korjata, mutta omaan suuhun se ei tunnu luontevalta. Voisiko jopa olla murretta? 🙂

    • ansu kirjoitti:

      Voi ”Rakentava ehdotus” sulla ei vissiin ole omaa elämää ollenkaan, jos tällaisiin pitää puuttua, huh huh! 😀

      Tosi fiksu idea toi pariterapia, voi itsekin miehen kans joskus sellaiseen mennä ?

    • Sofia kirjoitti:

      Mitä hittoa?:’D pitäiskö sun hankkia vaikka elämä, ihan vaan näin ”rakentavana ehdotuksena”

    • ex turkulainen kirjoitti:

      Rakentava ehdotus sinulle: mee käymään Turussa niin huomaat, että siellä puhutaan ”väärällä” tavalla. Eli siis jonkinlaista murretta on! 🙂 Nyt sinäkin tiedät, ole hyvä!

  2. Hansu kirjoitti:

    Meillä on samat ultrat , samana päivänä ja samassa paikassa vissiin?? hatanpäällä….

  3. Henna kirjoitti:

    Heippa. Hyvä kirjoitus jälleen, kiitos siitä. Hienoa kuulla, että olette löytäneet pariterapian, sen hyöty parisuhteessa on korvaamaton. Parasta hedelmää se kantaa silloin, kun ei ole ”täysi rähinä” päällä. Meilläkin lapsiperheessä juurikin kotitöiden jakaminen, toisen huomioiminen, ja asioiden priorisointi ovat joskus haastavia. On ihanaa, kun terapiakäynnin jälkeen molemmat saavat ”ahaa-elämyksiä” ja toisen syyttelemisen sijaan haluaakin kehittää itseään ja parisuhdetta yhdessä. Oppii ymmärtämään toisen toimintatapoja, ja sitä että molemmat kuitenkin haluavat yhteistä hyvää kaikille. Ihanaa kesää teidän perheelle!

  4. Sanna kirjoitti:

    Tuo lukujärjestyshomma kuulostaa hyvältä! Meilläkin ollu sellainen jo vuosia kun neljä lasta ollut. Kannattaa myös jo pienestä opettaa lapset tekemään kotitöitä, se todellakin palkitsee myöhemmin sekä vanhempia, että lapsia kun he omilleen muuttavat. Poikasi on varmaankin jo sen ikäinen, että osaa tyhjentää tiskikoneen, viedä roskat, kerätä leluja, viedä omat puhtaat pyykit kaappiin jne.

    Tuo miehesi kännykkäpelaamishomma kuulostaa aika harmittomalta, vaikka ymmärrän, että se tympäsee jo ois miljoona hommaa hoidettavana ja toinen vaan pelaa…. Pitäs aina muistaa, että toista ei voi muutta, mutta itseään ja omaa asennoitumistaan voi 🙂

    Hyvää loppuodotusta ja kiitos kivasta blogista!

  5. C kirjoitti:

    Tosi ihana kirjoitus joka herätti paljon ajatuksia! <3
    Mulla on kaksi lasta, ja kummankin vauva-ajat oli ihan älyttömän rankkoja parisuhteelle. Puhuin monta kertaa miehelle että mentäis pariterapiaan, mutta ikinä ei ollu voimavaroja päästä sinne asti. Olen vakaasti päättänyt, että kun kolmas tulee, niin mennään pariterapiaan jo raskausaikana, että voidaan ennakkoon käsitellä niitä asioita jotka putkahtaa esiin kun vauva on syntynyt. Ihanaa että tekin päätitte tehdä niin! Onnellista odotusaikaa Umppu <3

    Ps. Noi kirjoitusvirhe-kommentit on edelleen niin huvittavia! Miten jotkut jaksaa tarttua niihin, en voi ymmärtää!!!!! Toivottavasti säkin pystyt suhtautua niihin huumorilla.

  6. Ritu kirjoitti:

    Oli kirjoitusvirheitä tai ei niin ihan mahtava kirjoitus, täällä kans kohta vauvavuosi takana, ihana ja todella rankka aika myös. Ei voi sanoa, kun tämä kirjoitus vaan osui ja upposi ! Jaksamista arkeen ja raskauteen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *