Hae
Prime Life by Umppu

Mitä asioita lapseton ei tajuu…..

 

Tämä kevät ja alku kesä on monella alalla aivan karmeaa häslinkiä. Itse tiedän jo aina etukäteen, että Toukokuu on todella kiireinen ja koitan siihen valmistautua jokainen vuosi, mutta turhaan. Se yllättä aina, vähän kun lumi autoilijan. Koitan pitää tiukkaa linjaa, että olen töissä siihen kuuteen, minne asti on liiikkeen aukioloajat. Tuun mielummin aamusta aikaisemmin töihin, mutta haluan nähdä omat lapseni hereillä. Olen nyt vain 4p viikossa töissä, jotenka ehdin mukavasti olemaan myös kotona.

DE967A4D-4844-49C2-A141-35A353292B01 IMG_3982

 

Meillä on ollut niin kiire, että hyvä kun ehtii vessassa käymään. Vaikka on olemassa muka niitä taukoja, kuten värin vaikutusaikoja, niin aina löytyy jotain tekemistä mihin se aika menee. Meillä uusiuutuu paljon tuotesarjoja ja niitä pitäisi purkaa, hyllyttää, hinnoitella, mutta tilaa ei yksinkertaisesti ole niille. Paljon odottaa tuotteita pahvilaatikossa esillepanoa..

Mun viime teksti sai paljon kiitosta ja paljon lukijoita, mutta kamalan härdelin takia en ole ehtinyt vastaamaan kaikkiin  kommenteihin. Mulla oli paljon kohtalotovereita ja oli paljon erilaisia tarinoita. Osa hieman pelästyi, mutta ainakin itse olisin arvostanut montaa tietoa ennen synnytystä, kun vasta sen jälkeen, kun kaikki tuli yllätyksenä. Vaikka moni uhoo, että lapsi ei muuta elämää millään tapaa, niin kyllä se muuttaa. Moni muuttaa myös omaa ajattelutapaa asioihin ja ajatteleekin asioista eri tavalla, kun ennen.

Blogaaja kollegani Nanna kirjoitti postauksen  lapseton ei tajuu Mikä oli oikein mielenkiintoinen kirjoitus siitä, että kaikki eivät välttämättä halua lapsia. Olen asiasta täysin samaa mieltä ja annan kaikille vapaan oikeuden päättää omasta elämästään. Kukaan ei voi silti väittää, että esimerkiksi sinkun tai lapsettoman ihmisen elämästä puutuisi täysin sisältö? Haluan kirjoittaa tästä aiheesta, kuinka oma elämäni on muuttunut ja voin ainakin itse sanoa asioita, mitä en ymmärtänyt silloin, kun mulla ei ollut lapsia.

Ainakin mulla levon merkitys on kasvanut. Se mikä erottaa ehkä sen lapsiperheen äidin ja sinkku kaverin on vaikka yhteinen bile viikonloppu. Molemmista ajatus on varmasti yhtä ihana ja mielenkiintoinen. Jos itse lähden nyt viihteelle niin herään aamulla, silloin kun lapset herää. Se edellisen päivän juhlinta ei anna mulle äitinä minkäänlaista etuoikeutta vetää sikeitä yhteen asti, vaan olen jo kärppänä 7 aamutoimia hoitamassa. Mulla ei myöskään ole mahdollisuutta levätä sitä Sunnuntaita, vaan se on ihan normaali päivä siinä, missä muutkin ja usein silloin on lasten harrastuksia yms. Eli hyvällä säkällä painan niillä kahden/kolmen tunnin unilla sen koko päivän. Kukaan ei myöskään kysy onko mulla huono olo tai väsyttääkö. 🙂 Siihen Sunnuntaihin kuuluu myös pyykinpesut yms kaikki normaalit kotiaskareet, mitkä pitää päivittäin hoitaa. Pointtina tässä on se, että vaikka sitä koti äitiä huvittaisikin lähteä välillä juhlimaan niin, kun hän tietää seuraukset niin on mielummin lähtemättä ja silloin siinä tulee usein se ymmärryspula, mitä on todella vaikea selittää.

Mua ennemmin ahdistaa kaikki kutsut ja kekkerit, kun taas joku sinkumpi saattaa oikein odottaa niitä. Myös asia mitä ne lapsettomat ei ymmärrä on, että lapsia ei vain turkata hoitoon. Lapset on hyvin erilaisia ja ainakaan itse en jätä lapsiani tuntemattomalle hoitajalle. Niin tärkeitä juhlia mulla ei ole, että turvautuisin mihinkä tahansa hoitajaan. Toiset saattaa käyttää paljonkin esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliiton hoitajaa, mutta mulla se ei ole edes vaihtoehto. On joskus todella rasittava kuunnella, että etkö muka saa niitä minnekkään hoitoon. Sitä ei aina ymmärretä, että niitä ei aina  edes haluta jättää hoitoon ja tätä asiaa et tule koskaan ymmärtämään, jos sulla ei ole lapsia. Eikä se hoito ole myöskään aina mummojen velvollisuus ja pitää ottaa myös huomioon, että meidän mummolla on jo 7 lastenlasta 🙂 Myöskään ne sun ystävät kenellä on itsellä monta lasta ei välttämättä jaksa hoitaa yhtään enempää, kun omansa.

IMG_3989

Kesä herkkuja

IMG_3900 IMG_3983

 

Mää en kirjoita näitä asioita mitenkään katkerana, mutta hyvin usein kun äiti sanoo jollekkin lapsettomalle, että lapset antaa elämälle ihan erilaisen perspektiivin niin se pitää täysin paikkaansa. On vain olemassa asioita, mitä lapsettomat ei ymmärrä ja thats it. Ei se oo sen ihmeellisempää, mutta ei siitä tarvi tehdä sen kummempaa numeroa, eikä se anna oikeutta arvostella niin puolin, kun toisin 🙂

-Umppu

29 kommenttia

  1. Kata kirjoitti:

    Siis itsehän olen 20v sinkku ja asun vielä vanhempien nurkissa, eli elämäntilanne on aika todella erilainen kun sulla jostain lapsista nyt puhumattakaan. Silti kyllä ymmärrän noi mainitsemasi jutut tosi hyvin. Mulla ainakin jäi vähän paha maku suuhun tosta miten kärkkäästi asiat ilmaisit, ihan kuin pitäisit kaikkia lapsettomia lukijoitasi jotenkin vajaaälyisinä jotka ”ei ymmärrä ja thats it”. 🙁 ei se vaadi omia lapsia että osaa asettua toisen asemaan.

    • primebody kirjoitti:

      Usein kärkkäys johtuu myös siitä mitenkä asiat lukee. Tässä on juuri se ”ongelma” että ihmiset poikkeuksetta kuvittelee ymmärtävänsä mutta ei ne kuitenkaan ymmärrä. En voi syyllistää kaikkia mutta sitä asiaa ei tajua oikeesti kun vasta kun on ne omat lapset, vaikka kuinka kuvittelisi. Jos asut itse vielä kotona niin on varmasti asioita mitä oma äitisi tekee, vaikka ihan huomaamatta niin ne ymmärtää vasta kun olet itse se äiti ja teet ne kaikki asiat itse. Mukavaa kesää 🙂 ja kiitos kommentista T.Umppu

  2. ninni kirjoitti:

    Mun kaveri ihmetteli, et eikö me todella voida porukalla lähteä mieheni kanssa syömään silloisen kotimme vieressä olevaan ruokaravintolaan, kun saamme lapset nukkumaan. No joo ei ihan voitu jättää 1-ja 6 -vuotiaita kotiin keskenään, vaikka nukkuisivatkin. Jne jne ?

  3. Erin kirjoitti:

    ”On vain olemassa asioita, mitä lapsettomat ei ymmärrä ja thats it”

    Tämä. Aina kun joku kirjoittaa tällaisen lauseen, niin mulle tulee lähinnä surullinen olo kirjoittajan puolesta. Argumenttiisi nimittäin kätkeytyy se, ettet sinä itse ymmärrä miten joku toinen voi kokea elämänsä täytena. Sulla on sun elämä, haaveet ja unelmat, vapaaehtoisesti lapsettomalla omansa.

    • primebody kirjoitti:

      Kirjoitin juurikin että kenelläkään ei ole oikeutta arvostella tai sanoa että elämä olisi jotenkin ilman sisältöä ilman lapsia… Kaikki kai laukee miten haluaa lukea. Ymmärrys on täysin eri asia kun sisältö ainakin mun mielestä

      • LP kirjoitti:

        Erin kyllä tulkitsi aivan omiaan 🙂 Eihän kukaan ole väittänyt, etteikö lapsettoman elämä voisi olla täyttä, täydellistä ja juuri haaveiden mukaista. Ei se silti poista sitä tosiasiaa, että on olemassa asioita joita lapsettomat ei ymmärrä. Aivan kuten yrittäjän elämässä on olemassa asioita, joita työntekijä ei ymmärrä, kuten aktiivisen harrastajan elämässä on asioita, joita ei-intohimoisesti harrastava ei ymmärrä jne. Ei siinä ole mitään pahaa.

  4. karde kirjoitti:

    Mää alleviivaan ton ekan kommentin. Esim viikonlopputöitä tekevät joilla on harvoin vapaapäivä perjantaina tai lauantaina voi ymmärtää että aina ei halua lähtee kylille. Ja that’s it. Ei vaadi jälkikasvua. Ja sunnuntai voi olla ihan samallai pyykkipäivä ku mikä muukin, jos silloin on pyykkiä mikä pitää hoitaa. That is it too. Myös lapsettomat ymmärtää asioita.

    • primebody kirjoitti:

      Ainakin itse olen tehnyt koko elämän viikonlopputyötä ja pakko sanoa että se on silti pikkusen eri homma olla vaikka yksin kotona ja peseskellä pyykkiä, kun se että on lapsia. En sano tätä millään tai mitenkään pahalla, mutta todella moni aina suuttuu tästä asiasta, jos sen sanoo ääneen. Itse on jo niin tottunut että lapset määrää tahdin elämässä, mutta tuntuu että se on usein jollekin muulle suuri ongelma jos vaikka sanoo, että meillä on päiväuni aika..

  5. H kirjoitti:

    Onko Juuso nyt Vivianin kanssa kotona? Olis kiva tietää, miten se on ”selvinnyt” kotona? ?

    • primebody kirjoitti:

      On kotona ja hyvin on mennyt. Kaikki on ollut tyytyväisiä 🙂

  6. Johanna kirjoitti:

    Mä en nyt ihan tajua miten näillä osalla kommentoijista voi edes vetää tämä sun teksti noin pahasti tunteisiin?
    Itselläni ei ole vielä lapsia ja vaikka elämäni on töiden, opintojen yms ansiosta todella täyttä ja usein tulee väsymyksen takia bileillat skipattua, niin voin hyvin ymmärtää, että tilanne on lapsien kanssa silti hyvin erilainen. Toki lapsettomilla on varmasti suurimmalla osalla kyky asettua ns toisen asemaan liittyen tiettyihin tilanteisiin, mutta ei se silti vaan ole sama asia.
    Sama juttu jos joku henkilö omistaa vaikka hevostallin ja sanoo, etten minä hevosettomana henkilönä voi ymmärtää kaikkea mitä siihen hommaan ja elämään sisältyy, niin näinhän se asia juurikin on! Jos ei oo käytännön kokemusta tietystä asiasta niin täysin samaa kokemuspintaa ei kokemuksen omaavaan henkilöön nähden vain yksinkertaisesti ole. Thats it? Relatkaa hei oikeesti vähä nii ei tartte joka asiasta ettiä tuohtumisen aihetta ☺️??
    Ja täytyy vielä sekin mainita, että sä et selvästi tuominnut lapsettomia tai heidän elämäänsä tekstissäsi, etkä väittänyt heitä ”vajaaälyisiksi” niin kuin joku oli tuolla väittänyt? Huh

  7. Sofia kirjoitti:

    Mun mielestä tälläiset ”nämä ihmiset ei tajua” tyyliset kirjoitukset on täysin turhia, kirjoitti ne ihan kuka tahansa. Näistä asioista voisi väitellä ties kuinka kauan: lapsettomat ei tajua, ihmiset joilla on lapsia ei tajua, työttömät ei tajua, yrittäjät ei tajua, sinkut ei tajua, parisuhteessa elävät ei tajua, koiran omistavat eivät tajua, vegaanit ei tajua, lista on loputon… Sitä paitsi aina löytyy myös äitejä jotka ei tajua. Mun tuttavapiirissä on äitejä jotka bilettävät viikonloppuisin ja nukkuvat sinne yhteen asti. Lapset ja kotityöt hoitaa isä jotta äiti saa viilettää yöelämässä. Onko ei oikein? Ei. Ja minä lapsettomana kyllä sen tajuan, ettei noin pitäisi toimia. Se riippuu ihmisestä ja luonteesta kuka tajuaa ja kuka ei, ei elämäntilanteesta.

    • Antsku kirjoitti:

      Kiteytit hyvin mun ajatukset. Olen sen verran läheltä nähnyt kaikenlaisten ihmisten elämää, että ihan normaalilla järjellä varustettu ihminen kyllä osaa samaistua toisen tilanteisiin, vaikka oma elämä olisikin jotain muuta. That’s it!

  8. Memmu kirjoitti:

    Meillä on kaksi lasta, ovat jo koulussa. Mutta alusta lähtien, meillä on ollut miehen kanssa diili. Jos toinen on ollut juhlimassa, nukkuu korvatulpat korvissa niin kauan kuin nukuttaa. Eli meillä myös iskä ottaa aamuhommat käsiin, ei mun ole tarvinnnut herätä kukonlaulun aikaan krapulassa =)
    Olen saanut lapset nuorena (nykyisellä mittakaavalla), 23 ja 24v. Joten silloin tuli käytyä viihteellä useammin kuin nyt. Kaikki kaverit menivät vielä tuossa iässä, joten lähdin itsekin.

  9. ml kirjoitti:

    Olen kanssasi täysin samaa mieltä ja huvitti lukea kommentteja, mitkä olet saanut. 😀
    En oikein ymmärrä tuota suivaantumista ihmisillä. Miksi jonkun lapsettoman ihmisen tarvitsisi tietää (eli väittää tietävänsä) millaista elämä lasten kanssa on ja vielä vetää herneet nenään, kun väitetään ettei voi tietää ja ymmärtää?
    Jokaisella on paljon asioita josta ei tiedä tuon taivaallista. Ovatko tälläiset mielensäpahoittajat niitä, jotka ”tietävät” kaikesta kaiken, oli asia mikä hyvänsä. Itse ainakin pystyn rehellisesti myöntämään, jos on jokin juttu, mistä en tiedä/ei ole kokemusta/olen väärässä.
    Meitä on moneen junaan. Kiitos hyvästä blogista, jatka samaan malliin! 🙂

  10. Virpi kirjoitti:

    Tuli tuosta yhdestä kommentista mieleeni eräs tapaus silloin vielä lapsettoman ystäväpariskunnan kanssa. Pariskunta oli meillä vierailulla ja oli puhetta Korkeasaareen lähdöstä. Meillä oli silloin yksi vuotias muksu ja oli vaan mun miehen kanssa puhetta mitä se tarvii mukaan. Ystäväni mies siihen tokaisi, että ai, tuleeks toikin mukaan? Tarkoitti siis lastamme. Silloin kyllä mentiin mieheni kanssa aivan sanattomiksi. Jälkeenpäin tilanne vain nauratti vaan kyllä se silloin suuresti hämmästytti =D

  11. Diu kirjoitti:

    Olen saanut teini-ikäisenä 2 pikkusisarusta ja voin sanoa että tiedän millaista se lapsen saaminen on ja paljon se vie aikaa vaikka lapseton olenkin. Ja olen vielä hyvän aikaa koska tajuan millaista lapsen kanssa eläminen on. 🙂 olen valitettavasti joutunut valvomaan ne samat itkut, vaihtamaan vaipat, hoitamaan kauppareissujen ajan, kanniskelemaan, syöttämään, nukuttamaan jne jne

    • primebody kirjoitti:

      Onhan kaikilla erilaisia kokemuksia ja varmasti olet saanut nähdä hyvinkin läheltä. Sekin on silti eri asia onko ne lapset omia 🙂

  12. Anna kirjoitti:

    Mikä siinä on, että ihmiset tuntuvat lukevan näitä tekstejä jo valmiiksi syyllistettyinä tai herneet nenässä, tarvitseeko kaikesta ottaa niin itseensä? Itse olen lapseton, enkä varmastikaan ymmärrä, vaikka pystynkin jollain tapaa sisäistämään tekstisi ja sen kautta ajattelemaan itseni ko. tilanteisiin. Silloin pystyn myös ymmärtämään, miksi omat kaverini eivät esimerkiksi jaksa haahuilla yömyöhään missään.

    Mutta konkretian tasolle en tosiaan ole vielä päässyt. 🙂

    Sama asia, kun itse kirjoittaisin aiheesta ”Mitä koirattomat eivät ymmärrä” – eivätkä kaikki varmaan ymmärtäisikään 😀 ei se ole silti kenenkään älykkyyden vähättelyä, kuten jotkut nyt tämän tekstisi tuntuivat ottavan.

  13. Riina kirjoitti:

    Eikä niitä asioita välttämättä tajuu edes lastensa kanssa asuva isi, ennenkuin on itse ottanut vastuun koko rallista muutamaks päiväks 😛

  14. Emma kirjoitti:

    Aina se maalaisjärki ei todellakaan riitä tajuamaan miksi perheellinen ihminen ei voi tehdä kaikkea milloin huvittaa. Tai ehkä voi tajutakin, muttei suostu ymmärtämään. Itsellä ei ole lapsia, mutta kolme nuorempaa sisarusta ja kyllä monesti omat ystävät ei oo ymmärtäneet minkä takia meen viikonloppuna hoitamaan sisaruksiani biletyksen sijaan, sillä eivät ole minun lapsia. Samalla vanhempani ovat saaneet paljon kuulla sitä, kuinka vanhempieni elämä on niin helppoa kun on aikuinen sisko hoitamassa omia lapsia ja he saavat sitten viettää vapaa-aikaa milloin haluavat. Tämä on lähinnä johtanut siihen, ettei ihmiset ymmärrä etten minä ole aina käytettävissä vaan vanhempani joutuvat oikeasti myös liisimään omasta ajastaan lastensa takia, aivan kuten muutkin vanhemmat.
    Oikeasti kaikilla ei tosiaan aina raksuta, ellei joku asia omalle kohdalle satu.

  15. Marianne kirjoitti:

    En kyllä ymmärrä miten tuon tekstin voi ymmärtää niin, että siinä vähätellään/arvostellaan lapsettomia. 😮 ollaanhan me lapsellisetkin oltu joskus lapsettomia ja eletty sellastakin elämää. Mun mielestä toit vaan hyvin esiin ne pointit mistä yleensä eniten saa lapsettomilta ihmisiltä ihmettelyä (en toki yleistä vaan näin on ainakin oman kokemuksen kautta). Se on aina varma jos on viihteellä niin lapsettomat houkuttelee jäämään pidempään/juomaan enemmän jne. mutta itse kun tietää, että seuraavaa päivää ei todellakaan voi vaan nukkua. Tai ihmettelyä miksei kukaan hoida niitä lapsia. Nojoo ehkä tuo teksti osui ja upposi vaan meille lapsellisille. 😉

    Sun blogia on mukavaa seurata! Hyvää kesää! 🙂

  16. Tallu kirjoitti:

    Aivan mahtava kirjoitus, JÄLLEEN :)! On aivan huippua, että joku kirjoittaa näistä asioista niinkuin ne ovat! Itse olen myös parturi-kampaaja & kahden lapsen äiti. Samaistun siis todella näihin sun kirjoituksiin :)!
    Just tässä lähipäivinä kaveri ihmetteli, kun meidän on niin hankala saada lapsille hoitajaa. Pitäähän ottaa huomioon myös se, että myös ne isovanhemmat ovat joillain edelleen työikäisiä. Sekä se, etteivät he välttämättä asu siinä kulman takana. Ei voi olettaa, että isovanhemmatkaan aina jaksaa töidensä päälle lapsen lapsiaan hoitoon ottaa. Oon sitä mieltä, että lapset kannattaa tehdä vasta sitten kun ei menojalka enää niin vipata ;).

  17. Annie kirjoitti:

    Niinhän se vaan on, että monia asioita ei kyllä oikeasti ”tajuu” ennen kuin ne osuvat omalle kohdalle. Sitä ei voi tajuta, miltä se vastuun kantaminen tuntuu, ja sitä että ihan oikeasti on vastuussa pienen ihmisen elämästä. Sitä on oikeastaan mahdotonta ymmärtää etukäteen, vaikka kuinka haluaisi ajatella, että kyllä minä olen niin fiksu, että tajuan.

    Kysymys ei kuitenkaan ole mielestäni fiksuudesta, koska vanhemmaksi tuleminen on iso prosessi ja sitä ei voi täysin ymmärtää ennen kuin se omalla kohdalle tulee. Voihan sitä tottakai kuvitella ja voi olla paljonkin tietoa sekä ymmärrystä asioista, kokemusta ystävien ja perheen kautta, mutta ei sitä voi oikeasti tietää miltä se tuntuu, ennen kuin sen itse kokee omakohtaisesti. On ehkä vähän hassua edes kuvitella, että olis ekspertti jossain asiassa, mistä ei ole omaa kokemusta. Usein sen huomaa vasta jälkikäteen, sitten kun saa niitä omia lapsia, että hups – en kyllä aiemmin ymmärtänyt lainkaan. Kun tulee vanhemmaksi saa ja pitääkin päästää irti kaikista omista ennakkokäsityksistä ja kasvaa itse – muutoin voi olla aika vaikeaa.

    Mun mielestä se on myös vahvuutta myöntää, että hei – en kyllä oikeasti ihan ymmärrä mitä käyt läpi, koska itselläni ei ole kokemusta asiasta. Mutta näinhän se on yleensä joka tapauksessa jokaisen ihmisen kohdalla, me voitais kunnioittaa toistemme polkuja ja elämiä ja myöntää, että me ei voida käsittää sitä kaikkea mitä toinen kokenut. Ei millään. Se on mahdotonta. Eikä siinä ole mitään pahaa tai negatiivista – päinvastoin se on kaunista. Jokaisen elämä on ainutlaatuinen matka ja kokonaisuus, eikä me voidaan koskaan täysin käsittää sitä mitä toinen on kokenut. Me voidaan jakaa kokemuksia, arvostaa ja oppia toistemme kokemuksista. Tajuta, että ehkä me ihmiset ei todellakaan tajuta aina kaikkea.

    • primebody kirjoitti:

      hieno kommentti. Voin itse ainakin sanoa, että en todellakaan ymmärrä kaikkien elämää tai tapoja, vaikka kuinka haluaisin <3

    • K kirjoitti:

      Tähän oli kyllä nyt kiteytetty hyvin kaikki!

      Tää kommentti pitäis olla liitettynä jokaiseen ”..ei tajuu” -keskusteluun. Noh, ei tietenkään! Yleensähän nää kirjoitukset ja keskustelunaloitukset on lähtenyt vaan siltä pohjalta, että halutaan vaan tuoda esille eri näkökulmia, that’s it.

      Kiitos tästä!

  18. Kepu kirjoitti:

    Hyvä teksti ja kyllä itelle ainakin on avautunu moni asia vasta lapsen saannin jälkeen. Tekis mieli kopsata faceseinälle isolla fontilla toi ”Myöskään ne sun ystävät kenellä on itsellä monta lasta ei välttämättä jaksa hoitaa yhtään enempää, kun omansa.” Itellä yksi ainokainen (7/15) tyttö ja monesti saattaa eräs tietty ”ystävä” soittaa lastenhoitoapua tunnin-parin varotusajalla ja en vaan jaksa vaikka onkin vaan yks. Vasta oon uskaltanut alkaa kieltäytymään tästä kunniasta… Nyt alkuraskauden väsymys ja järkyttävä pahoinvointikin verottaa mutta en muutenkaan jaksaisi hoitaa oman lisäksi muiden lapsia(varsinkaan ilmaneestä) työ tietty erikseen. En koe olevani tällä unimäärällä ja ololla varsinkaan pätevä hoitamaan muiden lapsia.
    Seurasin sun odotusta jo Vivianin aikaan kun oli lasketut ajat ihan lähekkäin päivän erolla ja ilmeisesti taasen on sama matka edessä. Hauska sattuma 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *