Hae
Prime Life by Umppu

Asiat joista ei koskaan puhuta odotuksesta, synnytyksestä ja synnytyksen jälkeisestä elämästä (ei miehille)

 

Itselläni on kaksi lasta ja kaksi synnytystä takana. Molemmat raskaudet ja synnytykset on olleet todella erilaisia ja niitä ei voi verrata keskenään. Myöskin tämä kolmas odotus on todella erilainen, sillä mulla ei ole koskaan ollut ns. oireetonta raskautta, mikä nyt. Tässä kirjoituksessa on rehellistä tekstiä ja jos olet herkkä tai mies: en suosittele lukemaan tekstiä ollenkaan 🙂 sillä käyn kaikki reijät läpi 🙂

Niin ihania kun ne lapset ovatkaan niin kehosi tulee lähes jokaisella jotenkin muuttumaan. Jos ei ns. ulkoisesti niin ehkä se saattaa muuttua sisäisesti monellakin eri tapaa. Mun ensimäinen raskaus sujui tietyllä tapaa suht kivuttomasti. Valmensin ihan viimeisille viikoille voimistelijoita ja olo oli  oikeastaan todella hyvä lähes koko raskauden. Tässä ensimäisessä raskaudessa mua oksetti vain hajut. Haju oksetus oli niin paha, että en kestänyt Juusolla edes dödöä kainalossa, vaan sen oli pakko pestä se pois kotona.  Bussissa matkustaminen oli ihan helvettiä. Tupakansavun haju oli kaikista kamalin ja jos esimerkiksi kadulla edessä poltti joku tupakkaa oli mun pakko vaihtaa kadunpuolta. Oli kamala olla töissä ihmisten kanssa ketkä poltti. Haju oksetusta kesti varmaan kaksi kolmannesta ja sitten se hieman rauhoittui. Myös ensimäisessä oli alkuun kamala väsymys. Saatoin nukkua 5h päikkäreitä ja olla edelleen väsynyt..

 

IMG_4639

Tältä näyttää yli 30h synnyttänyt nainen, kuka on aivan lääkkeissä ja kaikkensa antanut. Joka paikka rikki ja tulehtunut

IMG_4641

Tässä odotin viliä viimesilläni ja raskauskiloja oli kertynyt se 30kg

Mulla on ollut jokaisessa raskaudessa hajuaisti todella tarkka ja haistan asioita, mitä en normaalisti haistaisi millään. Tilanne, missä esimerkiksi joku, kuka on nauttinut alkoholia tulee lähelle juttelemaan on jotain aivan kamalaa tai hengitys, millä on just vedetty rööki. Näille ”oireille” ei voi itse mitään ja ne usein loppuu kuin seinään, kun synnytät.

Monelle (lähes joka toiselle) tulee synnytyksessä tai jo raskaus aikana peräpukamat. Annan nyt kasvoni tässä samalla peräpukamille :). Mulla ne tuli kun odotin Viliä ja ne oli aivan kamalat. Onneksi ne ei ole sen jälkeen vaivannut. Tämä on yksi niin täysin normaali asia mistä kukaan ei kehtaa puhua. Se ei käytönnössä tarkoita sitä, että sun persuksista roikkuu mitään, vaan usein ne on sielä sisällä.  Pepusta tulee verta ja kirjaimellisesti paskalla käynti sattuu aivan helvetisti. Näitä on myös miehillä ja synnyttämättömillä naisilla, eli emme ole ainoita. Näihin on olemassa erilaisia voiteita, mutta usein ne lähtee ajan kanssa pois. stressi pahentaa niitä ja kakan pidätys :).  Synnytyksen jälkeen ainakin itselläni olo oli niin tukalaa, että jopa istuminen sattui niin, että välillä tuli itku. Näihin kannattaa varautua. Mulla kesti vuoden, että ne lähti, eikä ole onneksi sen koommin tullut takasin. Toisen raskauden selvisin kokonaan ilman.

Osalla naisista rinnat on koko raskauden ajan niin kipeät, että niihin koskeminen sattuu aivan törkeesti. Mulla oli näin kaksi ensimäistä raskautta, mutta nyt kolmannella ei ja se on todella hyvä asia.  Suihku oli kamalaa, koska vesi sattui. Usein odotusaikana rinnat kasvaa monta kuppikokoa (itselläni on normaalisti c-d niin ne oli ee kokoa) varsinkin, kun synnytyksen jälkeen maito nousee rintoihin. Rinnat tulehtuu myös todella herkästi varsinkin alkuun, kun imettää. Se saattaa tulla todella pienestä (esim jääkaapilla käynnistä) vedosta. Vältä varsinkin kylmällä ilmalla avonaisia kaula-aukkoja.  Aika moni ensimäisellä kerralla saa rintatulehduksen, koska ei ota rintojen suojaamista tarpeeksi tosissaan. Silloin saattaa nousta kuume lähes 40-asteeseen viidessä minutissa ja olet todella kipeä. Siihen on syötävä antibiotti. Ainakin itse olin aivan pelistä pois ja Juuso raukka joutu pumppamaan Vilille silloin maitoa, kun en voinut edes istua. Lisäksi mulla Ensimäisestä raskaudesta tulehtui myös nänninpäät, jotka oli vereslihalla ja voitte kuvitella, miltä tuntuu, kun joku imee niitä muutaman tunnin välein. Nännejä voi suojata puristamalla niihin aina imetyksen jälkeen hieman maitoa ja on myös olemassa nännirasva, mikä on ihan loistava ja maailman paras huulirasva. Kannattaa hamstrata sinne kotiin etukäteen kaikki tarpeellinen valmiiksi. Itselläni auttoi myös tähän rintakumi (mistä ollaan montaa mieltä).  Mulla oli kokoajan rintojen päällä villainen tuubihuivi, vaikka oli kesä ja säästyin kaikilta tulehduksilta.

IMG_3833

Tässä ollaankin 3h 15min synnytyksen jälkeen jo hieman pirteämpänä ja seistään omilla jaloilla 🙂

IMG_4156

 

Ihoa voi rasvata ja öljytä raskausaikana, jolloin se säilyttää elastisuuden paremmin. Olen itse aika hyvin säästynyt arvilta, mutta olen rasvannutkin ihan hulluna. Toisille niitä tulee herkemmin, kuin toisille. raskausarpia voi jälkikäteen hoitaa ja niitä saakin hyvin häivytettyä. Osalla saattaa jäädä lopun elämään suuret tiikerin arvet, mutta se on elämää.

Ensimäisen lapsen jälkeen  mietin hirveesti ulkoisia seikkoja, mutta nyt jo kolmatta odottaessa, mulla ei ole siihen aikaa ja oikeastaan en edes välitä. Kaikkien perheiden elämä on erilaista ja pahinta mitä voit tehdä synnyttäneelle naiselle on arvostella sen ulkonäköä. Kirjoitinkin aiemmin siitä, kuinka mua suoranaisesti vituttaa kirjoitukset, missä haukutaan äitejä laiskoiksi ja läskeiksi, jos heille on tullut raskauskiloja. Itselleni tuli ensimäisestä se 30kg, toisesta 20kg ja esimerkkinä viimeisen kuukauden makasin rennie suussa maistellen vatsahappoja, enkä voinut syödä mitään, kun oksetti nin paljon ja paino nousi silti. Kaikki palautuu erilailla ja toisille ei tule, kun muutama kilo raskaana. Kaikki on niin yksilöllistä ja kaikkia ei kiinnosta :). Varsinkin miehet, jotka eivät tiedä asiasta mitään, voivat olla mun puolesta aivan hiljaa..

Mitä tapahtuu alapäälle synnytyksen jälkeen?  (Sen unohdin mainita, että todella moni kakkaa synnytyksessä. Siitäkään ei kerrota etukäteen.) En suosittele että sinne mennään kurkkiin ainakaan hetkeen 🙂 Ei kannata tehdä mitään mihinkä ei ole lupa.  Toisilla saattaa jälkivuoto kestää useita viikkoja. Osalla saattaa tulla pahojakin repeämiä ja usein alapäätä joudutaan hieman tikkamaan. Mun ensimäisessä synnytyksessä mulle kävi kaikki mahdolliset tulehdukset mitä ihmiselle pysty käymään. Mulla tulehtu alapää, jolle annan näköjään myöskin kasvoni :). Samoin tikkihaavat ja niiden narut hiersi mun reiden hirveille verinirhaumalle. Voin sanoo, että silloin mietin, että en synnytä enää koskaan. Tämäkin tulehdus on todella normaali ja siihen saa antibiotin. Niin oksettavalta kun se kuulostaakin, niin tunnistat sen hajusta :). Käytännössä kaikki reijät, mistä tulee jotain ulos oli mulla tulehtunut. Myöskin kauhistelen AINA niitä tyyppejä, jotka menevät heti salille, koska sitä ei suositella, kun vasta 3kk synnytyksen jälkeen. Se on hieman omalla terveydellä leikkimistä. Esimerkiksi kohdun laskeumaa ei niin vaan korjata.. Antakaa keholle aikaa palautua. Mihinkään ei ole kiire. Kevyttä jumppaa voi toki tehdä.

Jouduin itse kulkemaan ensimäisen synnytyksen jälkeen viikon pyörätuolilla, koska olin niin kipee ja tulehtunut. Vaikka ehkä kuulostaa karulta niin tämäkin on todella yleistä. Kävin sitkästi kolmen tunnin välein imettämässä Viliä vastasyntyneiden teholla, koska tulehdusarvot oli korkealla. Näistä kaikista on selvitty. Minulle tehtiin myös ensimäisessä synnytyksessä imukuppisynnytys, mikä usein tekee hieman enemmän ruhjetta nimenomaan sinuun. Ehkä se oli se syy, kun olin niin kipeä. Usein se ensimäinen synnytys alateitse on se pahin ja toisella kertaa tiedät jo mitä tapahtuu ja osaat hieman itse ohjailla tilanneta.

IMG_3035

Edes jotain huumoria tähän postaukseen ja näitä mun viime kesän maha kuvia

IMG_4053

Tästä mä lähdin synnyttään

IMG_3078 IMG_3246 IMG_3884

Imetykseen liittyy myös monta asiaa, mistä voin kirjoitella taas kun on sen aika. Mun kaveri valmistui imetystukihenkilöksi ja aion ehdottomasti hyödyntää häntä, jos koen imetyksessä edes jonkin asian ongelmalliseksi. Rinnat harvoin palaa samanlaisiksi, kun ennen eikä sitä kannata odottaakkaan. Usein naisilta lähtee ensimäisen lapsen jälkeen se ”lapsenpyöreys” pois kasvoista ja rintakehästä ja olemus saattaa muuttua hieman riutuneeksi.

Asioita, mitä en voi tehdä enää synnytyksen jälkeen, josta ei koskaan puhuta. Naureskelin joskus, kun kuulin puhuttavan virtsankarkailusta, mutta se jos jokin on todella yleistä. Nyt kun olen jo ne kasvoni menettänyt niin voin vielä kertoa, että kyllä: jos hypin esimerkiksi trampoliinillä niin kusen housuun :). Aivastuksetkin on todella pahoja, jos et ehdi laittamaan jalkoja ristiin. Virtsankarkailu ei tarkoita sitä, että kusi valuu pitkin punttia pitkin päivää, mutta äkkinäiset ponnistusta vaativat asiat saattavat sitä aiheuttaa. Vaikka salilla jokin voimaliike kuten jalkaprässi tai kyykyt niin en kuuna päivänä tekisi enää :).

Nämä mitkään asiat eivät ole millän tapaa noloja vaan yleisiä asioita ja näistä ei puhuta, eikä näistä varoitella missään. MIKSI? Koska naiset häpee näitä asioita ja mun mielstä ihan turhaan. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin hyväksyn kehoni muutokset ja mahdolliset viat. Tiedän, että mieheni rakastaa mua oikeesti, eikä minkään ulkoisen seikan vuoksi, eikä mun tarvitse pelätä että menetän jonkun ihmisen läheltäni ulkonäön vuoksi..  Ajattelen myös hänestä ihmisenä samoin. Olen rakastunut ihmiseen enkä ulkonäköön. Sanon silti että näitä äitiyteen liittyviä muutoksia on paljon haastavampi käsitellä, jos ikää on esimerkiksi 20, kun vaikka nyt kun itselläni on 33v. Olen joskus jopa itse sanonut, että synnytys on pilannut vartaloni, mutta en sanoisi enää koskaan niin. Mua ei paljon raskausarvet haittaa jos oon niistä saanut upean perheen ja kolme tervettä lasta <3. Huonomminkin asiat voisi olla.

Moni ei ymmärrä kuinka haastavaa toisilla on saada lapsia ja sitä saatetaan joutua yrittämään vuosi tolkulla ilman tulosta. Muistan sen hetken, kun mulle kerrottiin, että siarastat endometriosaa, etkä voi koskaan  enää saada lapsia (kirjoitin siitä joskus  muutama vuosi sitten blogissa)… Itkin silmät päästäni kuukauden ajan, kunnes menin uudellee lääkäriin ja sielä todettiin,  että olet saanut väärän diagnoosin ja sinulla on ärtynyt paksusuoli. Siitä päivästä päätin, että haluan itse auttaa näitä pareja ja kun olen tämän kolmannen lapsen synnyttänyt niin haluan ehdottomasti joskun luovuttaa munasoluja.

Mun pitäis saada piakkoin verikokeen tulokset siitä omasta kystasta mikä löytyi ultrassa. Lisäksi aion nyt odotusaikana hoitaa hampaitani, koska mulla on raskaana ollessani lähes jatkuva ientulehdus. Samoin haluan mennä tarkastuttamaan kaikki luomet. Tähän ei voi kun todeta, että vanhuus ei tule yksin <3

Tämä postaus venyisi kilometrin mittaiseksi, jos vielä jatkaisin, mutta ehkä teen tähän jotain jatko-osaa. Toivottavasti jollekkin oli jotain apua

-Umppu

Voi kumpa se vaan jatkuisi…… ja kumpa se päättyisi

 

Tuleeko teille Suome kesässä sama fiilis, kun mulla, että nyt kun se on alkanut niin kohta se taas loppuu ja en ehdi tekemään yhtään mitään? Onneksi Toukokuu on ollut oikein lämmintä. Vaikka itse olen ollut töissä niin lapset on saanut olla jo pihalla kesävaatteissa ja läträtä veden kanssa miten huvittaa. Mulla on itsellä myös poikkeuksellinen kesä, koska päätin, että aion tehdä kesällä vähemmän töitä, kun koskaan ennen, sillä haluan olla lasten kanssa. Ensimäinen yhteinen koko perheen loma on juhannuksena ja aiomme mennä silloin mökille koko porukka. Toivomme todellakin, että säät suosivat, sillä silloin on vaikka mitä puuhaa touhuilla ulkona. Tänä vuonna olisi muutaman häät ollut, mutta en valitettavasti pääse niihin osallistumaan, jotenka jos ei tule yllätys kutsja niin senkään puolesta ei ole viikonloppuja varattuna.

 

IMG_1245

Juhannusviikolla oonkin vaan ma-ke töissä ja sitten siinä tulee mukavasti vapaita. Tänä kesänä olisi tarkoitus tehdä joku hieman edullisempi reissu ja varasin meille eilen matkan Pärnuun. Olen niinkin reipas, että lähden itse etukäteen lasten kanssa ja Juuso tulee sitten viikonloppuna perässä. Hieman on ollut nyt rahat tiukilla, kun edelleenkään ei ole kuulunut mitään mistään vakuutusyhtiöstä.

Hieman asiasta poiketen tähän vakuutusasiaan, kun moni sitä on multa kysellyt, että mikä sen laita on.. No sen laita ei ole yhtään mikään. En voi käsittää, kuinka asioissa kestää ja tietyt ihmiset eivät hoida hommiaan. Asia on nyt omassa vakuutusyhtiössäni viety eteenpäin lautakuntaan. Kun tein valituksen niin siinä luki, että käsittelyaika on 30 vuorokautta…. Siitä taitaa olla kohta 90 vuorokautta.. Mun mielestä olisi edes ystävällistä laittaa viestiä, että valitettavasti meillä on ruuhkaa ja käsittely aika on nyt kolminkertainen. Tiedän, että en ole ainut tässä maailmassa kenelle on sattunut jotain, mutta en ymmärrä tämänlaista toimintatapaa ollenkaan.

Olen myös toimittanut kaikki hankkimani lausunnot ja materiaalit taloyhtiön isännöitsijälle, joka on toimittanut ne eteenpäin. Nyt odotellaan jonkun ihmisen lausuntoa, missä on taas kestänyt pari kuukautta. Olen laittanut jo usean mailin perään ja kysellyt, koska saan vastauksen, mutta saan takaisin yhtä tyhjänkanssa olevia vastuksia. Olen ihmeissäni siitä, että jos taloyhtiön putkistoissa on rakennuslainsäädännön vastaisia paineiskuja, mitkä voi aiheuttaa kenelle tahansa talon asukkaista esimerkiksi vesivahingon, niin itse taloyhtiön asukkaita ei näytä se kiinnostavan… mua ainakin osakkeen omistajana kiinnostaisi ja haluaisin että putkistoihin tehdään tarvittavat toimenpiteet. Kukaan ei ota vastuuta mistään.

En myöskään ymmärrä oman vakuutusyhtiöni käytäntöä, että esimerkiksi minulla on keskeytysvakuutus ja tässä tapauksessa sekään ei korvaa minulle mitään… HUH HUH..  Jos lyödään ihan faktat tiskiin niin kaikkien laskelmien mukaan mulla meni vahingossa n. 30 000e arvosta tavaraa. Uuden liikkeen laittamiseen meni lähes saman verran. Sillä aikaa kun liike oli pois toiminnasta niin menetettyjä vuokratuloja, maksettuja vuokria ja tulonmenetystä oli n. 10 000e edestä. Eli karusti arvioituna tämä vahinko maksoi mulle 60 000e.

IMG_3516

Tohon rahaan saa muutamat hiukset leikata ja värjätä. Sinne meni kaikki ja vähän päälle. Ei kenelläkään pienyrittäjällä ole tollaisia summia ”pahan päivän varalle” ja siksi olen valmis viemään asian eteenpäin, koska kyseessä on ainakin mulle todella iso summa rahaa. Ei voi olla missään tapauksessa vuokralaisen velvollisuus mittauttaa putkistosta vesipaineita, vaan ne kuuluu taloyhtiön hommiin… Pahin on takana, mutta kyllä tää koko homma on tehnyt paljon sellaista, minkä korjaaminen kestää todella kauan. Yksi niistä on oma terveys. Pahimmassa tapauksessa olisin tehnyt konkurssin ja jäänyt hirveisiin velkoihin ja 5 ihmistä olisi menettänyt työpaikan…

Onneksi jaksoin tämän kaiken läpi, vaikka hieman se vaatikin. Nyt olen omilta hiuksiltani lähes tulkoon kalju, jos pidennyksiä ei lasketa, millä koitan epätoivoisesti peittää kaluja kohtia.. Kovan stressin myötä hiukseni vaan lähtee ja sille ei näy loppua. Tämä ei voi olla edes hormonaalista, koska se ei kestäisi näin kauaa..

IMG_3852

 

Tää jatkuva sairastelukin on varmasti osittain sitä, että kehoni on ollut pitkään stressitilassa ja aionkin laittaa elämäni kuntoon monellakin eri tapaa, mutta niistä myöhemmin lisää. Oltiin eilen Vili ja Juuson kanssa JVG:n keikalla. Esikoiselle hieman laatuaikaa. Keikka oli kyllä ihan super hyvä ja jätkät oli lavalla niin energiaa täynnä, että määkin jaksoin pomppia koko keikan Vili repparissa ja vauva mahassa 🙂 Olikin sitten aivan hiestä märkä..

 

IMG_3859 IMG_3874 IMG_3895

Oli kyllä hauskaa. Meillä eletään kiireisintä aikaa töissä ja on aivan järkyttävä härdelli vielä ens viikon, mutta sitten hieman helpottaa. Kävin lauantaina tekemässä mun asiakkaalle hääkampauksen ennen keikkaa ja tässä siitä kuva. Mukavaa sunnuntaita kaikille <3

-Umppu

IMG_3853