Hae
Prime Life by Umppu

Pohjantähden alla ja narkomaanit

 

Huh, että oli taas aika heviä settiä jakso Pohjantähden alla, missä käsiteltiin narkomaaneja. Mää aion olla rehellinen ja sanoo, että en osaa ajatella, että me olemme kaikki samassa asemassa/arvossa. Mun on todella vaikea ylipäänsä suhtautua huumeisiin, siilä olen seurustellut vuosia sitten narkomaanin kanssa ja minulla on monta kaveria kuollut nuoruudessa huumeisiin. Jos ajattelen asiaa omasta näkökulmasta (mikä on vain omaan kokemukseen perustuva) kaikki nämä ihmiset, jotka ovat läheltäni kuolleet huumeisiin ovat alkaneet käyttään huumeita jo todella nuorena. Osa jopa ala-asteella. Lähes kaikilla heistä oli suht normaalit perheolot, eli niitäkään ei voi syyttää, vaan elämään haluttiin jotain äksöniä. Haluttiin pää sekaisin ja samalla ehkä vähän esittää kovaa jätkää. Jokaista näitä ihmistä on koitettu auttaa kuiville ja saada hoitoon, minne heistä ei kukaan halunnut mennä, koska huumeiden käyttö oli paljon kivempaa. Heidän perhe tiesi käytöstä ja koitti myös auttaa, mutta turhaan.  Vaikka jokainen täällä maan päällä on saman arvoinen niin mun on vaikea kuitenkin hyväksyä se karu totuus, mikä tulee omasta nuoruudesta. Nämä ihmiset ovat silloin täysin itse, kenenkään pakottamatta, omasta kokeilunhalusta, mielenkiinnosta ja vain halusta saada pää sekaisin tehneet itse täysin sen valinnan, että ovat alkaneet käyttämään huumeita. Tiedän, että näin ei ole kaikissa tapauksissa, mutta edelleen kirjoitan vain omasta kokemuksesta. Tiedän myös, että kirjoittamani teksti on tietyllä tapaa hyvin suppeakatseista, mutta haluan antaa myös sellaisen näkökulman, missä ihminen on tietoisesti valinnut tämän tien ottamatta apua vastaan.

images-106

Oon ollut Tampereen keskustassa töissä jo yli 10 vuotta ja tunnistan katukuvasta ne tietyt narkomaanit, jotka on laahustanut katuja koko sen ajan.  Voin melkein heidän silmistä sanoa, mitä ainetta on vedetty. Valehtelisin jos väittäisin, että en pelkää niitä. Mää pelkään niitä niin paljon, että usein vaihdan kadunpuolta. Niin hullulta kun se kuulostaa niin pelkään, että saan jonkun neulan reiteen, vaikka se on ehkä vain mun oman mielikuvituksen tuotteita. Toisaalta en myöskään yhtään ihmettele, vaikka ihmiset pelkää ja tavallaan se on ihan tervettäkin. Jos nyt ajattelen, että mua vastaan kävelee ihminen kuka on aivan sekaisin ja pyytää vaikka rahaa huumeisiin niin en todellakaan anna ja haluan tilanteesta äkkiä pois. Kaikki nistä eivät ole symppiksiä.

Ohjelmassa tuotiin hyvin esille, että huumeiden käyttäjä voi olla ihan tavallinen työssäkäyvä tallaaja ja käyttäjiä on laidasta laitaan. Oli kuitenkin pysäyttävä hetki nähdä kun neulanvaihtopisteeseen tuotiin kerralla muutama sata neulaa ja uudet tungettiin kassiin. se näytti ihan kamalalta. Mutta toisaalta mahtavaa, että nämä neulat eivät ole tuola pitkin luontoa ja muiden ulottuvilla. Esimerkiksi lasten, jotka eivät ehkä osaa edes varoa niitä. Ja turhaa kaunistelematta niissä voi olla tappava tauti. En osaa mennä narkomaanin ”sisälle” ja miettiä miltä tuntuu, enkä usko että sitä kukaan voi tehdä jollei ole itse vastaavassa tilassa.

Painotan aina sitä, että omat vanhemmat ovat monessakin asiassa esimerkki omalle lapselleen ja oli todella karua nähdä kun samassa paikassa oli äiti ja tytär, jotka olivat molemmat hiv-positiivisia. Se oli heille vielä ihan fine.. En tiedä mitä mun pitäis tehdä oppiakseni arvostamaan narkomaaneja ja kohteleen heitä samanarvoisina ihmisinä. Arvostan todella paljon ihmisiä, jotka pystyvät avoimesti työskentelemään heidän parissa tuomitsematta heitä se on suorassaan mahtavaa. Itse en pystyisi siihen. Ehkä siihen vaikuttaa ne omat kokemukset ja se, että yrität itse saada lähellä olevaa ihmistä hoitoon, jonka hän torjuu kerta toisensa jälkeen ja naureskelee, että vitut mää minnekään hoitoon mene.

images-105

Ymmärrän, että esimerkiksi puhtailla neuloilla estetään tautien leviämistä ja ymmärän, että ”ilmaisilla” lääkkeillä ehkäistään rikollisuutta, mutta en ymmärrä, että esimerkiksi subutexia määrätään ihmisille ilman mitään suunnitelmaa. Jos halutaan heroiinista eroon ja siihen määrätään subutex, johonka jäädään koukuun niin kuinka se auttaa ihmisiä? Annetaan uusi koukuttava aine, jonka parissa sitten vietetään taas seuraavat 10vuotta. Tämäkin on asia, mitä en ymmärrä ja varmaan moni muukaan ei ymmärrä. Koitin koko ohjelman ajan antaa itselleni mahdollisuuden ymmärtää asiat toisin, mutta ne ei vaan jostain syystä auennut. Musta tuntuu toisaalta kamalalta että koen olevani jotenkin todella julma, mutta nyt ainakin tilanne on näin.

Armanin ohjelma on hyvä ja siinä on todella tärkeitä aiheita. Ohjelman pitäisi herättää ihmisiä ja antaa kokonaiskuvaa Suomen tilanteesta ja siitä, että mitenkä meillä kohdellaa näitä ”kakkosluokan kansalaisia”. Pääsääntöisesti pitäisi aina ajatella, että muita autetaan. Täällä on moni asia huonosti, mutta silti taas moni asia erittäin hyvin. Moni asia johtaa toiseen ja kun meillä esimerkiksi on tällä hetkellä kova työttömyys niin niitä ”auttajia on kokoajan vain  vähemmän ja apua tarvitsevia enemmän ja yksinkertaisesti ne rahat ei vain riitä. Tämä on asia joka tuntuu olevan monilla ihan pimennossa. Karua mutta jossain vaiheessa se avunannon mahdollisuus loppuu.  Me mennään kokoajan huonompaan suuntaan ja siksi jokaisen olisi kohdallan tehtävä ryhtiliike ja miettiä mitenkä voisin auttaa muita. Toivoisin, että te lukijat kommentoisitte ja linkkaisitte kommenntiboxiiin paikkoja minne voi lahjoittaa esim vaatteita, huonekaluja, tavaroita yms mitkä menisi suoraan kiertoon ja suoraan niille, ketkä sitä tarvitsevat.IMG_1296

Koitan itse päästä tästä asiasta yli ja koittaa nähdä asian toisin silmin. Valitettavasti joudun sanoon, että kuulun niihin ihmisiin jotka sanovat, että omapa on ollut valinta.

Jotenkin eilinen oli muutenkin kovin masentava päivä ja vielä illalla sain puhelun, että mun mummoni nukkui pois <3 Ehkä hänelle parempi niin, koska oli jo todella huonossa kunnossa. No tapahtuihan silti jotain hienoa, sillä Tampereelle tuli suomenmestaruus jääkiekossa ja enään ei ole kun reilu viikko kun pääsen koulutusmatkalle Kreikkaan ja näen auringon ja meren <3. Koitan pysyä positiivisena, vaikka paljon olenkin kirjoittanut aiheista, mitkä eivät niin positiivisia olekkaan.

IMG_2049

-Umppu

71 kommenttia

  1. Kupla kirjoitti:

    Taidan toistaa itseäni, mutta olen samaa mieltä. Nykymaailmassakaan ei voi enää sanoa, etteikö huumeiden vaaroista tiedettäisi ja silti niitä aletaan käyttämään, joten oman valinnan kanssa elävät – sitten kuitenkin tämä on jotenkin yhtälailla meidän muidenkin ongelma, muun muassa juuri turvallisuustekijöiden, yhteiskunnan palveluiden kautta jne. Se että minusta tuntuu kurjalta heidän puolestaan – ei juurikaan heitä auta. Vaikeita asioita!

  2. polttouuniin kirjoitti:

    Mielestäni narkomaani tulisi lopettaa jos on kieltäytynyt hoidosta kolme kertaa.

  3. Karoliina kirjoitti:

    Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Eilen lähes koko ohjelman ajan yritin ymmärtää asiaa ja olla tuomitsematta. Oikeasti yritin. Silti en vain saanut ihan sitä fiilistä, jota Arman yritti välittää.
    Jäin myös pitkäksi aikaa miettimään tätä ’kakkosluokan kansalainen’ termiä. Koen ihmisenä olevani hyvinkin empatiakykyinen ja halukas auttamaan. Esin kaupassa maksan hyvin mielelläni edessä olevan vanhuksen ostokset jos hän laskee viimeisiä senttejään, tmv. Se on täysin eri asia.

    Jonkun mielestä voin olla hirveä ihminen, ja sanon tämän nyt melko mustavalkoisesti ja karkeasti pitääkseni kommentin mahd. lyhyenä. Mutta, jos olet työssäkäyvä ja kannat oman kortesi verojen muodossa tähän YHTEISEEN kekoon, niin silloin olet oikeutettu yhteiskunnan tarjoamiin ’ilmaisiin’ etuuksiin ja palveluihin, joiden kustantamiseen myös itse osallistut. Mutta jos et omaa panostasi tähän savottaan millään tavalla anna, niin et voi odottaa saavasi nauttia samalla mitalla näistä etuuksista ja palveluista. Jos tämä asia ilmaistaan sitten ykkös- ja kakkosluokan kansalaisina. Niin olkoon se sitten niin. Se on vaan hyväksyttävä.

    Saman asian voisi myös ajatella esim niin, että valtiolla työskentelevät ihmiset saavat työstään tietysti palkan. Niin pitäisikö valtion silloin maksaa palkkaa myös muille kansalaisille, jotka eivät valtiolla työskentele, koska samanarvoisuus. Tuskin kovin monen mielestä.

    Haluan korostaa vielä, että esitin näkemykseni HYVIN karkeasti, mutta kommentistani tulisi tolkuttoman pitkä muuten. Toivottavasti pointti tuli kuitenkin esille 🙂 Todella hyvä kirjoitus sulta Umppu jälleen !! 🙂

  4. SiinaJ kirjoitti:

    Addiktiot ovat sairauksia, joihin liittyy sekä sosiaalinen, psyykkinen sekä fyysinen riipuvuus, joita ei voi hoitaa pelkällä tahdonvoimalla. Ehkä sen sisäistäminen auttaa ymmärtämään päihdeongelmaisia. On toki lähes aina oma valinta aloittaa jonkin huumausaineen käyttö, mutta ihmisen kykyyn tehdä järkeviä valintoja vaikuttaa valtavan monet eri asiat kuten ikä, resurssit, elämäntilanne, sosiaalinen piiri, mielenterveys ongelmat, esimerkit omassa elämässä, roolimallit ja geneettinen alttius addiktiolle. Niin kauan kuin et tiedä kaikkea muiden ihmisten elämäntilanteista sekä historiasta, on aika hullua lähteä tuomitsemaan. Sinun, niin kuin meidän jokaisen kokemusmaailma on vain ja ainoastaan meidän omamme.

    • primebody kirjoitti:

      Niinkuin kirjoitin niin mun on todella vaikea tätä asiaa ymmärtää kun en tiedä sen todellista luonnetta kun omien kokemusten perusteella

  5. TT kirjoitti:

    Hienoa kuinka uskallat ja otat kantaa, ja herätät keskustelua yhteiskunnalisista asioista. Kirjoituksessasi on jälleen asiaa!
    Yhteiskunta ei pysty kannattelemaan loputtomasti ja koko elämän ajan jokaista tieltä eksynyttä. Mielestäni meillä on hyvät järjestelmät ja sosiaaliturva yms moneen muuhun maahan verrattuna, vaikka tottakai parempikin voisi olla. Välillä tuntuu, että ihmiset unohtavat sen, ettei se ole yhteiskunnan tehtävä huolehtia toimeentulosta ja pärjäämisestä, vaan jokaisen oma vastuu ja tehtävä, ehkä hieman karusti sanottu. En osaa kirjallisesti ilmaista ajatuksiani, mutta onneksi sinunkaltaiset rohkeat ihmiset tuovat näitä asioita esille 🙂

    Ja jaksamisia surun keskellä 🙂

  6. Maija kirjoitti:

    Moikka.
    Korvaushoitoa suunniteltaessa ja esim. subutexia määrätessä tulisi aina tehdä suunnitelma lääkkeen käytöstä. Korvaushoito pitäisi suunnitella niin, että se sisältää lääkehoidon lisäksi myös psykososiaalista hoitoa, jossa samalla pyritään vaikuttamaan myös hoidettavan ajatuksiin ja antaa mahdollisia uusia ajatusmalleja. Suunnitelma tulisi siis aina olla, vaikka valitettavasti kuten kaikessa muussakin, ei aina näin ole. Tämä on kuitenkin tavoite.
    Ajatus tietenkin on, että korvaushoidossa pystytään valvomaan (tiettyyn rajaan asti, asiakkaan omaa motivaatiota vaaditaan paljon!) otettua annosta ja pitää se kohtuullisena sekä tasaisena. Korvaushoitoannos pyritään aloittamaan tietenkin mahdollisimman pienellä määrällä vaikuttavaa ainetta joka saa aikaan toivotun tuloksen (eli mahdollisimman pieni annos, kuitenkin riittävällä vaikutuksella), mutta monilla annokset voivat olla suuriakin alussa. Ideana on kuitenkin pikku hiljaa pystyä laskemaan annosta ja näin ollen hallitusti vierottautumaan haitallisesta aineesta. Mutta kuten kaikki tiedämme, ketään ei voi hoitaa tai pelastaa ilman omaa motivaatiota tai sitoutumista.
    Olen itse psykiatrialla töissä ja huomaan miettiväni eettisiä kysymyksiä päihdeongelmiin useinkin. Ne herättävät voimakkaita tunteita minussakin.
    Olen kanssasi monesta asiasta samaa mieltä liittyen siihen, että jokainen on vastuussa omista valinnoistaan ja aiempiin postauksiin liittyen työttömyyteen ja eri etuuksiin. Korvaushoito on kinkkinen juttu, mutta toisaalta, mikäli se vähentää edes yhden turhan huumekuoleman tai vierottaa yhdenkin ihmisen huumeista, on se mielestäni sen arvoista.
    Kiitos avoimesta ja rohkeasta kannanotosta!
    Maija

  7. Hanna kirjoitti:

    Samaa mieltä sun kanssa. Vaikea ymmärtää mitä VIELÄ tarvisi tämän yhteiskunnan heille rahoittaa (korvaushoidon, päivätoiminnan, toimeentulotuen) lisäksi etteivät tuntisi oloaan kakkosluokan kansalaisiksi. Hyvänä pointtina vielä, että eilen nähdyssä jaksossa olevat ihmiset kuuluivat ylläpitävän terveydenhuollon piiriin. Tarkoittaen sitä että heitä on ensin koitettu/ annettu mahdollisuus vieroitukseen, mutta kun kaikki keinot on käytetty on tämä ”ylläpitävä” muoto on yhteiskunnan tapa pitää huolta omistaan. Siellä heille tarjotaan terveydenhuoltoa, virikkeitä ja tämä kuuluisa korvaushoito.

  8. ode kirjoitti:

    Kuten varmasti tiedätkin, puhut nyt aika monimuotoisesta ongelmasta, joka uusimpien tutkimusten mukaan juontaa juurensa lapsen kahden ensimmäisen elinvuoden tienoille, jolloin kiintymyssuhteet muodostuvat tai jättävät muodostumatta ja aivot oppivat reagoimaan dopamiiniin ja endorfiiniin, eli kehon omiin ”huumausaineisiin”. Erityisesti opiaatteihin liitetty tuntemus muistuttaa hyvin paljon endorfiineineen aitoa rakkauden tunnetta äidin ja lapsen välillä. Heroiinin käyttäjät usein kertovat, että tuntevat olonsa aineissa siltä, kuin olisivat takaisin äitinsä kohdussa.

    Tohtori Gabor Mate on kirjoittanut aiheesta paljon, ja tässä aiheeseen liittyvä luento: https://www.youtube.com/watch?v=BpHiFqXCYKc

    Mikäli laspen ensimmäiset elinvuodet ovat täynnä pelkoa ja stressiä, ehkä jopa vanhempien alkoholinkäyttöä ja väkivallan uhkaa, on elämän edellytykset hieman erilaiset kuin onnellisissa, rauhallisissa ja yltäkylläisissä oloissa kasvaneilla.

    Toinen esimerkki addiktiosta:
    Kun amerikkalaisia sotilaita tuli takaisin Vietnamin sodasta, 20% heistä oli kehittänyt Vietnamissa heroiiniriippuvuuden. Vuoden päästä enää 1% oli addiktoitunut, eli yli 95% parani riippuvuudestaan vuodessa olosuhteiden muuttuessa. Tämä antaisi olettaa, että olosuhteilla tosiaan on vaikutusta addiktion kehittymisen kannalta.

    Sen sijaan, että asettaa itsensä tuomitsemaan niin eläviä kuin kuolleita, voisi, jos nyt ei ymmärtää, niin kuitenkin ehkä kokea myötätuntoa kanssaihmisiään kohtaan. Kuitenkaan harva tieten tahtoen valitsee narkomaaniutta, vaan päätyy sille tielle yrittäessään lääkitä henkistä kipuaan.

    Oletko ajatellut, että ehkä negatiivinen asenteesi narkomaaneja kohtaan johtuukin lähinnä tästä suhteestasi narkomaanin kanssa? Narkomaanit ovat vaikeita ihmisiä, eikä narkomaanin kanssa tarvitse seurustella tai perhettä perustaa, mutta se ei tarkoita, että he olisivat vähempiarvoisia tai halveksuttavia ihmisinä tilanteensa takia.

    • primebody kirjoitti:

      Hyviä pointteja ja kiitos kommentista. En tiedä johtuuko negatiivinen asenne suhteesta vai ylipäänsä narkomaaneista. Olen kokenut ne ja ns. puliukot aina hyvinkin pelottavina ja arvaamattomina. Näen niitä jatkuvasti keskustassa ja olen todistanut ehkä n100 pyörävarkautta keskellä kaupunkia. Tappeluita, näpstyksiä ja myös tätä piikittämistä tehdään hyvinkin julkisesti ja neulat heitetään kadulle.. En vaan jotenkaan pysty kokemaan sympatiaa heitä kohtaan vaikka kuinka haluaisin. Uskon, että apua on tarjolla jos sitä on valmis ottamaan vastaan, mutta moni ei edes halua eroon huumeista. Ei heitäkään voi kuitenkaan puolustella loputtomiin ja auttaa. Musta ei voi aina kuitenkaan vedota siihen lapsuuteenkaan, koska sekään ei aina pidä paikkaansa.

      • Kupla kirjoitti:

        Tuohon ”ode”n kommenttiin haluan sanoa, että se ettei hyväksy jotakin ei tarkoita etteikö ihminen tuntisi sisällään jotakin esimerkiksi myötätuntoa. Narkomaanien omaisille esimerkiksi neuvotaan että ei saa rahoittaa käyttöä vaikka kuinka tuntisi sääliä/huolta/murhetta ja surua ja rakkautta käyttäjää kohtaan. Koska käyttäjää ei meidän ei-käyttäjien kokema myötätunto auta vaan saattaa päinvastoin vaikeuttaa tilannetta. Se ei silti tarkoita etteikö niitä tunteita olisi esim läheisellä olemassa-kaikki olisikin helpompaa jos niitä ei olisi- mutta niiden osoittamista ei tilanne vaadi eikä kaipaa. Kaivataan entistä varhaisempaa puuttumista ja apua kaikkiin ongelmiin riippuvuuden rinnalla.

        P.s. minä en kans menisi lapsuutta kaikesta syyttämään. Muutenhan esim joillain adoptoiduilla ei olisi mitään toivoa.

    • Anne Hytönen kirjoitti:

      Kiitos lämpimästä, rehellisestä ja selkeästä vastauksesta ? Suomesta on tulossa itsekkäiden, vähän ajattelevien ja erilaisuutta karsastavien kylmä yhteiskunta. Ei osata ajatella asiaa kuin yhdestä, siitä omasta kokemuspohjasta ja mutu-tuntemus korvas tiedon. Viha, ylenkatsominen, raha ja oma etu näkyy kaikkialla ja se on todella surullista. Yleinen ilmapiiri ihan koko Suomen johtohlöitä myöten on jäätävä ja rohkaisun ja eteenpäin katsomisen sijaan meille tarjotaan kylmää asennetta ja toivottomuutta. Todella niin surullista ? ja valitettavasti on totta, että lapsuus jättää jäljen, sen voi ihan tutkimustiedolla ja näin 30 v. päiväkotikokemuksen pohjalta selkeästi todeta!! Mutta toisaalta aina on toivoa lapsen kanssa muuttaa huonosti alkanutta elämää, tarvitaan vain sitä empatiaa, jaksamista, uskoa onnistumiseen ja aikaa ? Edellisiin kirjoituksiin liittyen, esim. avioero ja uudet puolisot, koskaan ei voi tietää mitä elämässä tulee eteen ja ihmiset muuttuvat ja kasvavat elämänkokemusten myötä. Uudet puolisot eivät koskaan vie oman vanhemman paikkaa lapsen sydämessä, ellei kyseessä esim. tunnekylmä narsistivanhempi! Eiköhän meillä ole oikeus löytää uusi onni, jos epäonnistumme avio/avoliitossa!! Ja lapsetkin ovat onnellisia, kun oma vanhempi on, eikö? Jos elämän läpi pitäisi kulkea vain onnistumisis kokien, niin mites kun epäonnistut, masennut jne…Elämässä pitää olla toivoa, rakkautta, uskoa omiin kykyihin ja selviytymiseen, muuten tässä ei olisi mtn järkeä ? Toivon kaikille aurinkoa ja lämpöä näin kesän lähestyessä , välittämistä ja oman elämän kuplien ulkopuolella olevien ihmisten ymmärtämistä ?

  9. Kata kirjoitti:

    Keskusteltiin poikaystävän kanssa tästä aiheesta tuon jakson aikana ja olen hyvin pitkälti samaa mieltä kanssasi. Uskon että myös sinä kohtelisit narkomaania samanlailla kuin ketätahansa tuntematonta ihmistä kadulla. Subuteks hoito pitäisi todellakin järjestää jossain osasto hoidossa valvotusti ja oikeasti vieroittamaan annoksia hiljalleen vähentämällä, jottei näitä tappavia vierotusoireita tulisi. Luulisi että tulisi pidemmän päälle halvemmaksi, kuin se että subuteksia käytetään väärin periaatteen suonensisäisesti ja kaupataan kadulla eteenpäin.

  10. Emma kirjoitti:

    Mulla tuli ihan samanlaisia asioita mieleen kun ohjelman katsoin. En voi ymmärtää miksi narkomaaneja pitäisi kohdella kuin kukkaa kämmenellä, koska suuri osa heistä on todellakin itse ajautunut tuohon tilanteeseen.
    En kuitenkaan ihan ymmärtänyt miksei ohjelmassa näytetty oikeastaan yhtään sellaista tapausta, jossa ihminen itse oli halunnut alkaa käyttämään huumeita ja oli siksi kyseisessä tilanteessa. Sen sijaan ohjelmassa esiintyi henkilöitä, joilla kuulosti olleen todella karu lapsuus ja useampien vanhemmatkin olivat jo käyttäneet huumeita.

  11. kommenttikenttä kirjoitti:

    Koen aiheen sen verran tärkeäksi, että on pakko kommentoida. On totta, että monet meistä ns. ”normaaleista” ihmisistä pitävät narkomaaneja ja alkoholisteja pelottavina, saastaisina ja iljettävinä ihmisinä, jotka ovat itse valinneet oman polkunsa päihteiden käytön parissa. Harvoin kuitenkaan näin on, sillä usein päihdekierteeseen joutuminen on seurausta vääristä valinnoista, turvattomuuden tunteesta, sosiaalisesta paineesta, psyykkisistä ongelmista ja niiden turruttamisesta ja monesta muusta asiasta. Harvoin kukaan lapsena tai aikuisuuden kynnyksellä päättää ryhtyä piikkinarkkariksi tai juopoksi, mutta jos tarvittavaa tukea ja turvallisuuden tunnetta ei ole saatavilla, on pako päihteisiin helppo ja nopea ratkaisu omien tunteiden puuduttamiseen.

    On totta, että myös narkomaaneissa ja alkoholisteissa on niitä yksilöitä, jotka tekevät mitä tahansa päivittäisen annoksensa saamiseksi ja myyvät vaikka oman äitinsä aineita saadakseen, mutta on olemassa myös niitä jotka oikeasti kunnioittavat toisia ihmisiä eivätkä halua muille pahaa. Onhan meissä päihdeongelmattomissakin niitä, jotka eivät välitä kanssaihmisistään ja kohtelevat toisia huonosti. Huonoon käytökseen ja ilkeisiin tekoihin kun pystyvät kaikki.

    Pitkäaikainen opiaattien käyttö vaikuttaa käyttäjänsä aivoihin niinkin rankasti, että pitkään jatkuneen käytön jälkeen elämä ilman opiaatteja ei välttämättä ole mahdollista useaan vuoteen jos koskaan. Korvaushoidon tarkoituksena ja tavoitteena on huumehaittojen vähentäminen sekä hallittu ja valvottu käytön lopettaminen turvallisesti. Pitkässä juoksussa se tulee kuitenkin yhteiskunnalle halvemmaksi kuin hallitsemattomasta päihteiden käytöstä aiheutuvat kustannukset esimerkiksi terveydenhuollossa ja vankeinhoidossa. Suomessa korvaushoitolääkkeenä käytössä on suuremmaksi osaksi Suboxone, jonka väärinkäyttö on käsittääkseni vaikeampaa kuin lajitoverinsa Subutexin, juurikin siitä syystä ettei lääkkeillä tehdä kauppaa. Ja toki korvaushoidolla on muitakin positiivisia vaikutuksia, kun lääkkeet annetaan ja nautitaan valvotusti eikä piikitetä missä ja milloin sattuu, vähenee se käytettyjen ruiskujen määrä katukuvassa huomattavasti, joka taas vaikuttaa yleiseen turvallisuuteen.

    Mikäli päihdehoitoa ei olisi, eivät nämä vääriä valintoja tehneet ihmiset välttämättä koskaan kykenisi kiinnittymään takaisin yhteiskuntaan. Onko hyvinvointivaltio siis sellainen, jossa vain hyvin toimeentulevat ja veroja maksavat kansalaiset ovat oikeutettuja saamaan palveluita, vai olisiko meidän syytä auttaa jokaista lähimmäistä yhteisen edun nimissä?

    • primebody kirjoitti:

      Tämäkin on asia missä ei voi yleistää. Kirjoitin tekstin täysin oman kokemuksen perusteella, enkä suinkaan yleisesti. On eri asia auttaa ihmistä kuka haluaa apua, kun ihmistä kuka ei halua apua ja haluaa jatkaa narkkaamista. Mun mielestä jokainen valitsee sen oman tien ja apua haluavia autetaan.

  12. Niinpä kirjoitti:

    Hyvä Umppu! Ihmisiä narkkaritkin toki on, mutta he voivat olla vaan hieman arvaamattomampia, eivät voi tehdä töitä, nostavat rahat sossusta, tekevät pieniä rikoksia saadakseen huumeita eivätkä suostu ottamaan apua vastaan, että lopettaisivat huumeet. Vaikeaa se lopettaminen varmasti on, mutta on se silti oma valinta jatkaa käyttöä. Mulla ei riitä kauheasti sympatiaa, jos tarjottu hoito lopetetaan aina uudelleen ja uudelleen. Mietin, että montako kertaa apua pitää oikeasti tarjota.

    Muhun ei vaan niske toi Armanin sinisilmäisyys, jolla haetaan sympatiaa aivan kaikille… Ärsyttää, että hän ei kysele tai kyseenalaista asioita ihmisiltä, ketä hän haastattelee. Se Cannonball-jakso oli kaiken huippu…. Ihan kuin hän olisi tehnyt promovideota moottoripyöräjengille vaikka eräskin jengiläinen sanoi suoraan, että tulot tulevat ulkomailta koska muuten ulosotto veisi rahat. Seuraavassa jaksossa onkin outoa ihmetellä, miksi yhteiskunnan verorahat eivät riitä kaikkien ongelmien hoitamiseen.

  13. ilona232 kirjoitti:

    Kuinka todennäköistä on, että joku tuntematon narkomaani tulisi kadulla sen neulan kanssa lyömään neulansa keneen tahansa tuntemattomaan kadun tallaajaan? Mun mielestä eilinen ohjelma juurikin pyrki asettamaan ihmisten ennakkoluulot, pelot, käsitykset kyseenalaisiksi. Mun kokemukseni mukaan on hyvin epärealistinen ja epätodennäköinen pelko, että joku narkki tulisi kadulla sen neulansa kanssa ja just minuun sen tyrkkäisi. Aikaisemmin olen joskus tuota pelännyt kun sekavia ihmisiä olen kohdannut. Tällöin en ole ehkä osannut kohdata ihmistä ihmisenä, vaan kohtaan tuon ongelmien keskellä tarpovan ihmisen ennakkoluulojeni ja pelkojeni kautta. Meidän välillä on se pelko ja epäillys muurina kohdata ihminen ihmisenä.

    Reilu vuosi sitten olin tulossa pyörällä kotiin, kunnes pyörästä tyhjeni kumi. Yritin saada pumpattua kumia odotellessani miestäni hakemaan. Eräs hieman entisen narkin tuntuinen henkilöä lähestyi minua ja halusi auttaa minua ähkiessä pyöräni kanssa. En suoraan sanottuna uskaltanut ottaa apua vastaan, vaikka olin lähellä Koskikeskusta ja ihan keskeisellä paikalla(pyöräni rikkinäinen, joten ei ne kauaksi olisi päässeet pyörää pöllimäänkään).. Näin reilu vuoden jälkeen asiaa katsottuani: Suurin uhka tuossa tilanteessa oli oma asenteeni ja pelko siitä ’reiteen tulevasta piikistä’, ei se että tämä joskus elämän raiteelta pudonnut halusi auttaa ja olisin sanonut asiallisesti, että asia on ihan ok. Oliko mulla ennakkoluuloni vuoksi oikeus tuomita se henkilö ja hänen auttamisen halunsa? Jep. Kaikista ei tiedä tarkoitusperiä, mutta kyllä mä tuon eilisen pohjalta sanon, että aika ’lotto-osuma’ olisi jos just se tyyppi joka päättäisi neulan laittaa minuun. Tosin en mä olisi viime kesänä voinut usko, että minä olisin kolaroinut itseni liikenteessä auton kanssa pyöräillessäni(siihen on todennäköisempää joutua).

    Myöskin se, että toki ovat he omaan tilanteeseen itse omalla päätöksellään ja virhevalinnalla vaikuttaneet, mutta kuka on antanut oikeuden esim. sairaalassa työtekijöiden käyttäytyä näitä kohtaan kuin toisenluokan kansalaisia heidän hakeutuessaa sairaalaan tai terveyskeskukseen apua hakemaan? Antaako ennakkoluulot ja pelot tai toisaalta aikaisemmat kokemukset sen oikeuden?

    • primebody kirjoitti:

      No yksi tuttu käveli keskellä kaunista päivää Tampereen keskustassa ja sai useita puukoniskuja reiteen narkkarilta. Niin hullulta kun se kuulostaakin niin osa on niin sekaisin ja arvaamattomia

      • rae kirjoitti:

        Mutta näinhän VOI toimia mielenterveysongelmista kärsiväkin, pitäskö hekin kaikki (lievästä masennuksesta lähtien vakavampiin mielenterveysongelmiin) laittaa suljettujen ovien taakse? Ei hekään kaikki lääkkeitä syö.
        Nyt pitäis hiukan laajentaa ajattelua, jos yksi on joskus tehnyt jotain niin se ei tarkoita että kaikki on samanlaisia (eihän kaikki yrittäjätkään ’harrasta’ veronkiertoa vaikka osa niin tekeekin?). Helppo meidän joilla ei päihdeongelmaa ole on sanoa että pitäs tehdä niin tai näin, ja jos hakeutuu hoitoon ja retkahtaakin niin ei ole edes halunnut raitistua, on päihdeongelma sitten alkoholi tai huumeet niin ongelma lopettamisessa ei ole pelkästään aineesta irti pääseminen vaan myös sitä kautta kaveripiiri (päihdeongelmaiset tuppaa oleen keskenään, niin että muuta sosiaalista elämää ei välttämättä ole lainkaan!) ja myös asuinpaikka. Kaikilla ei ole mahdollisuutta (tai halua) muuttaa toiselle paikkakunnalle, ja kun jää samalle asuinalueelle missä asuu päihdeongelmaiset kaverit niin… varsinkin kun kaikki ei tapahdu sormia napsauttamalla (päihteiden käytön lopettaminen, vieroitusoireiden yli pääseminen, saada muuta tekemistä päiviin kuin ”pään sekoittaminen” jne…)

        • ilona232 kirjoitti:

          Siis ikävä kuulla, että on saanut, mutta kuten tämä Raekin sanoo, että ei yhden kohdalla voi tehdä tieteellistä todennäköisyysarvioita asiasta, että todennäköisyys on suuri siihen. Toki nykyään on monenmoista huumetta, modernia muuntohuumetta (joiden vaikutuksista ei edes tiedetä; ja tämän vuoksi moni käyttäytyy hyvin sekavasti) ja huumeiksi laskettavaa apteekistakin saatavaa reseptivapaata lääkettä, ja jotkut käyttäytyy muutenkin vain arvaamattomasti. Kyllä tiedän, että eräs kaverinikin sai nyrkinkin ihan tuiki tuntemattomalta.

          Omalla pelollaan/ennakkoluuloillaan ikävä kyllä ei välttämättä auta maailman pahuuden tai niiden narkkien vähenemistä, ennemminkin lisää. Myöskin se, että katsoo omia pelkojaan todennäköisyyden näkökulmasta: kuinka todennäköistä tai epätodennäköistä on, että jokin pelkäämä asia tapahtuu. Tietysti voi sen puukon saada joltain mielisairaalta psykoottiselta henkilöltä, ei välttämättä edes lääkkeitä tarvita. Ainahan on se mahdollisuus asioita osua kohdalle ja tapahtua just mulle, mutta onko se sen väärti tai onko mulla oikeus epäillä toisen ihmisen tarkoitusperää ja just esim. sairaalassa saada toisarvoista kohtelua, vaikka on riippuvuudestaan huolimatta se avuntarvitsija. Kuka sen oikeutuksen antaa, että on oikeus olla ennakkoluulloinen? Kukaan ihminen ei ole täydellinen ja jokainen tekee elämässään virhevalintoja. Se, että ympäröivät ihmiset katsovat kuin halpaa makkaraa ihan mistä tahansa syystä ja korostavat sitä epäonnistumista, ei varmasti auta sitä apua ja tukea tarvitsevaa ihmistä. Jokainen me tehdään tästä maailmasta toisillemme pienillä teoilla.

          Välillä erittäin juovuksissakin olevat ihmiset on hyvin pelottavia. Siinäkin on ikävä kyllä samansorttinen ilmiö, että mikäli avuntarvitsija on esim. juoppo, harvempi näkee sen riippuvuuden taakse ja voisi uskoa avun tarpeen todellinen, vaan kaikki johtuisi siitä kuningas alkosta tai niistä lääkkeistä. Ihan yhtälailla sekin voi saada jonkun muun kohtauksen kuin alkoholiin tai niihin lääkkeisiin liittyvän(toki usein niihin jollain tasolla liittyvät). Ystäväni tavallinen äiti kaatui talvella liukkailla rauhallisella kävelytiellä ja käyttäytyi pelkonsa ja kaatumisensa vuoksi sekavasti (shokissa). Hänellä meni jalka todella pahasti. Ihmiset eivät uskaltaneet tulla auttamaan ja kysymään onko hänellä kaikki ok. Hän makasi tunnelissa kävelytien päässä reilu puoli tuntia, kunnes tuttu tuli vastaan. Kyseessä on hyvin pieni paikkakunta, joten toki muutenkaan kävelijöitä ei ollut paljoa. Se miten arvioimme jonkun narkiksi, alkkikseksi tms epäilyttäväksi on myöskin tuon Armanin ohjelman pointti. Hoitajatkin sanoivat siellä vaihtavan käytettyjä piikkejä puhtaisiin ihan tavalliset työssäkäyvätkin henkilöt. Millä perustein se työssäkäyvä huumeiden käyttäjä on sitten ’ei niin epäilyttävä’ kuin se keskustassa muuten kulkeva? Ihan yhtä hyvin sillä työssäkäyvällä voi flipata tai olla flippaamatta, jos niiden lääkkeiden piikkiin tämä uhkaavuus laitetaan.

      • Julia kirjoitti:

        Ymmärrän kantasi, mutta voiko tätäkään oikeastaan käyttää argumenttina, sillä viimevuonna 15 vuotias tyttö murhasi ikätoverinsa täällä Suomessa. Moni ihminen on sekaisin ja arvaamaton, eikä huumeilla aina ole näihin asioihin mitään osuutta.

  14. hoi kirjoitti:

    Ajatteletko sittenkin yhtä mustavalkoisesti jos oma lapsesi alkaa käyttää huumeita? Sitähän sinä et voi mitenkään estää, vaikuttaa kyllä.. Ajattelet silloinkin, että oma vika ja ei tarvitse yhteiskunnalta mitään apua ja luokitellaan ö luokkaan?

    Ajattelutapasi on hieman naiivi, mutta niinkun itsekin sanoit että olet suppeakatseinen.

    • primebody kirjoitti:

      Ehkä on parempi että mun lapsia ei sekoiteta tähän asiaan mihin ne ei liity paskan vertaa

      • hoi kirjoitti:

        Ei niitä tarvitse mihinkään ”sotkea”. Lähinnä voit omassa mielessäsi ajatella asiaa myös siltä kantilta, niin ehkä voit hieman muuttaa käsitystäsi. Narkkaritkin kun ovat aina jonkun lapsia.

  15. Einiinmustavalkoista kirjoitti:

    Hei. Ensinnäkin jos haluat samaistua tilanteeseen niin koitappa olla päivä syömättä tai juomatta. Kovan luokan ongelmakäyttäjille se päivän annos sattuu olemaan ainoa syy elää. Ilman sitä piikkiä he voivat kuolla viekkareihin tai henkisellä puolella sairastua todella pahasti. Esm. Murhata jonkun vainoissa. Eli eiköhän se korvaushoito ole paikallaan tässä. Vähentää huumeista aiheutuvaa rikollisuutta, ehkäisee tartuntatauteja sekä säästää yhteiskunnan rahoja jos mietitään mitä em esimerkit kustantaisivat. Lisäksi korvaushoito ehkäisee nakejen jengiytymistä. Mikäli Suomessa ei viimeiseen asti auteta, niin jengitappelut ja sivullisten kuolemat olisivat arkipäivää. Toisekseen painotat tekstissäsi omia valintoja ja kasvatuksen tärkeyttä. Entä Martina ja steffi aitolehti, toinen on menestynyt bisnesnainen ja toinen kuollut huumeisiin. Entäs Teemu Selänne ja veljensä. Toinen narkkaa ja toinen on yksi maailman parhaista jääkiekkoilijoista. Miten selvität kasvatuksen merkityksen näissä? Lisäksi jäin pohtimaan, että onko koskaan tapahtunut Suomessa, niin, että joku ulkopuolinen on kävellyt kaduilla ja saanut huumepiikin reiteen. En usko, mutta en tiedä. Typerää kuvitella ettei narkomaaneilla ole samaa arvoa kun tavan työssäkäyvillä ihmisillä. Entä sitten jos ihminen haluaakin sitä äksöniä ja alkaa narkkaamaan, millä tavoin se on muita huonompi? Eiköhän sekin ansaitse kaikessa kurjuudessaan silti ihmisarvon, terveydenhuollon ja asuinpaikan? En usko että kukaan narkomaani joka on pahasti koukussa ja menettänyt terveyttään-on tyytyväinen tilanteeseen. Esim. On paljon yksilöitä joilla ei ole tahdonvoimaa, ihan työssäkäyvissäkin. Joku ei pysty kieltäytymään suklaapatukoista toinen tupakasta kolmas kahvista.. Entä jos tämä henkilö jolla ei em tahdonvoimaa ole päätyykiin narkkaamaan. Ei ole niin helppo juttu kun voisi ajatella. Vielä tuli mieleeni se että bulimikot ovat riippuvaisia oksentamisesta..täytyykö yhteiskunnan vain rohkaista olemaan oksentamatta. Bulimikotkin usein joutuvat kiertämään hoidoista hoitoon ennen kuin joku tepsii..tai sitten ei tepsi. Ymmärrätkö yhteiskunnan tukitoimet heitä kohtaan? Miksi valtio auttaa kerta toisensa jälkeen, kerta potilaallla ei ole halua/voimia lopettaa. Miksi valtio ei vain anna syömihäirioisten virua ja kuolla riippuvuuksinsa sekä mielenterveysongelmiin? Molemmat edellämainitut ovat myös narkomaanien suurimmat ongelmat.

    • ilona232 kirjoitti:

      Erittäin hyviä pointteja sulla! 🙂

    • primebody kirjoitti:

      Musta tästä asiasta on jotenkin turha tapella. En usko, että meillä on täällä Suomessa yhtäkään ihmistä kuka hyväksyy: alkoholistit, narkomaanit, maahanmuuttajat, homot, lesbot, ulkomaalaiset, politikot, mustalaiset, vammaiset yms ja listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tässä on kenenkään turha leikkiä tekopyhää.

      • Elina kirjoitti:

        En edes tiedä miksi lusikkani tähän soppaan työnnän mutta… Huomioiden itse blogikirjoituksen räväkkyyden olen nähnyt näissä kommenteissa lähes kaikkien kommentoijien puolesta vain erittäin asiallista argumentointia. Olisin odottanut huomattavasti pahempaa, pardon my French, paskamyrskyä. Miten tämä varsin asiallinen keskustelu on mielestäsi tappelua?

        Toisekseen ei kai kukaan ole leikkinyt tekopyhääkään? Et kirjoituksessasi puhunut maahanmuuttajista, homoista, lesboista, ulkomaalaisista, poliitikoista, mustalaisista, vammaisista tai muista ihmisryhmistä, vaan käsittelit narkkareita ja ajatuksiasi heistä. Tästähän voisi vetää johtopäätöksen, että ei ole yhtään sen parempi, jos tuomitsee yhden ihmisryhmän kuin jos tuomitsee aivan kaikki mahdolliset? Toisaalta en ole myöskään aivan varma, onko kauhean moni täällä pyytänyt tai käskenyt edes hyväksymään narkomaaneja ja heidän elämäntapaansa, mutta YMMÄRTÄMÄÄN ja ehkä jopa hyväksyä sen verran, että näkee heidät myös ihmisinä.

        En kokonaan tuota Armanin jaksoa ole vielä nähnyt enkä ota sen enempää kantaa siihen, autetaanko narkkareita turhaan vai ei. Mutta kyllä minun mielestä heidät, aivan kuten ihan kaikki muutkin ihmiset, tulee kohdata tasa-arvoisina ihmisinä eikä alempiarvoisena ihmisroskana. En usko, että luo kovin paljoa halua edes parantua riippuvuudestaan, jos tietää kaikkien muiden ihmisten pitävän sinua joka tapauksessa täysin arvottomana.

        Ai niin, mitä tulee tuohon HIV-positiivisuuteen, niin HIV on nykyisen lääketieteen ansiosta tauti, joka ei todellakaan automaattisesti johda kuolemaan. Kunhan pääsee hoitoon ajoissa ja noudattaa hoitosuunnitelmaa, niin tauti saadaan pidettyä kurissa. Niin en sitten tiedä miten kauheaa se on, jos on ”fine” sen kanssa, että sattuu kantamaan HIV:tä. Esimerkiksi HIV:n tartuttaminen on erittäin epätodennäköistä, jos syö lääkkeensä tunnollisesti. Noita lääkkeitä syövä, HIV-positiivinen ihminenhän voisi mennä HIV-testeihin, jotka saattaisivat jopa näyttää negatiivista, niin alhaiseksi taudinaiheuttajien määrä saadaan lääkkeiden avulla 🙂 Tekstistäsi sai sen kuvan, että HIV-positivisuus olisi jälleen yksi tekijä, joka vähentää ihmisen ihmisarvoa (varsinkin, jos se on huumeiden välityksellä tarttunut).

        • primebody kirjoitti:

          Ehkä ohjelmassa ”ongelmana” oli se että siinä näytettiin niitä, jotka olivat sielä (en muista paikan nimeä) yhteisössö, jotka ei enään ollut nii pahassa jamassa. Se sulki pois ssuren osan tästä ongelmasta ja sen todellisuudesta. En tarkoita että ketään ihmistä pitää kohdella täysin arvottomana, mutta tarkoitan sillä että mielestäni on turha korostaa itseään tavalla ”hyväksyn heidät ihmisenä siinä kun kaikki muutkin”, jos taas ei hyväksy muita ihmisryhmiä (vähemmistöjä). Tuosta hiv.asiasta en oikein tiedä mikä oli se tilanne heillä, mutta jos tarjolla on niitä puhtaita neuloja ja niitä ei suostuta käyttämään vaa lainataan toiselta niin eikö sekin ole aika selvä peli? Mää en vaan henkilökohtaisesti pääse tästä ”yli” että jos on ihminen kenelle tarjotan apua ja se ei sitä ota vastaan niin kauanko pitää yrittää? Sekin on karu fakta että kaikki ei halua parantua eikä kaikki halua apua, eikä tarkoitukseni nyt ole olla mitenkään suvaitsematon

      • hoi kirjoitti:

        Kohtaat siis ihmisen joko vammaisena, mustalaisena, lesbona ja teet hänestä johtopäätöksen ihmisenä siitä? Ja se oikeuttaa huonompaan kohteluun kun esim sinä? Vähän huvitti lukea tekstiäsi vakuutusyhtiöstä, jossa sinua oltiin kohdeltu ”kakkoskansalaisena” ja se ei ollut hyväksyttävää.
        Miksi sinä saat luokitella ihmisiä ja kohtelet heitä eriarvoisina mutta muut ei, varsinkaan sinua? Mitä jos hän ajatteli että pulleat ihmiset on ö luokkaa ja itsekuritonta pohjasakkaa, niin olitko omasta mielestä ansainnut sen? onko narkomaani ansainnut sen?

        En tarkoita olla ilkeä, toivoisin että pääsisit ennakkoluuloistasi missä tahansa asiassa ja kohtelisit ihmistä ihmisenä oli hän millainen tahansa. Kohtele muita kun haluaisit itseäsikin kohdeltavan.

        • primebody kirjoitti:

          Se että pelkään ei tarkoita että kohtelisin ihmisiä jotenkin huonosti. Annat nyt sellaisen kuvan, että kun nään jonkun vähemmistön niin tyyliin syljen päälle (come on) mulla on näitä jokaista ”edustajaa” ystäväpiirissä. Vaikka olisin asiasta jotain mieltä tai jostain ihmisestä niin osaan olla hiljaa kun ”sellaisen” kohtaan ja käyttäytyä kuten taas jotkin aloittavat samantien huutelun yms. Voin olla jotain mieltä asiasta, mutta se jää siihen mielipiteeseen ja käyttäydyn asian suhteen silti täysin normaalisti.

          Mun vakuutusyhtiöasia ei taas liity tähän millään tapaa. Jos siihen kuitenkin palaan niin totta helvetissä mulla on oikeus olla vihainen jos maksan tuhottoman kalliita vakuutusmaksuja ja menetin lähen 60 000e rahaa. Jokaista vituttais kyseinen asia ja se että olet maksava asiakas niin jokaisella on oikeus saada palvelua eikä kenenkään tarvitse kuunnella vittuilua puhelimessa. En ymmärrä mihin tällä jatkuvalla kommentoinnillasi pyrit, koska et ole selvästikkään hiffannut mitä tässä ajan takaa, vaan pyrkimyksesi on kokoajan kaivaa musta esille jotain, millä voit pamauttaa vastaan. Ja mielestäni se ei mene niin että kohtele muita kuin haluaisit itseäsikin kohdeltavan vaan kohtele muita niinkuin he haluavat sinun heitä kohtelevan.

          Vaikka ihmisillä on ennakkoluuloja se ei tarkoita sitä etteikö heillä ole käytöstapoja 🙂

          • hoi kirjoitti:

            Tottakai asiakkaan pitää saada tasavertaista kohtelua ja tässä jaksossakin kävi ilmi että he eivät sitä saa esim terveydenhuollossa. Viittasin siihen siksi koska kerroit että et voi vaan laittaa heitä samalle viivalle muiden ihmisten kanssa ja ajattelet heitä huonompana ja sehän tarkoittaa juuri sitä että hyväksyt sen että he eivät esim saa asianmukaista terveydenhuoltoa ja että heihin suhtaudutaan huonosti (=koska ovat huonompia ihmisiä)
            Hyvä että osaat tilanteissa käyttäytyä ja pitää omat ajatuksesi omina, niin sen olisi pitänyt mennä jatkossakin. Sensijaan ettet konkreettisesti sylje kenenkään päälle, päätät kirjoittaa näinkin jyrkän mielipidekirjoituksen nettiin, tuhansien ihmisten luettavaksi. Tätä lukee nuoret ja varmasti lapsetkin ja mitä he tästä oppii? Kaikki ei ole samanarvoisia ja sitten ihmetellään miksi koulukiusaamista on, kun AIKUISET kirjoittaa tälläistä nettiin? En ehkä olisi ottanut tekstiäsi niin jyrkästi vastaan jos olisit jättänyt pari asiaa mainitsematta.
            Juurikin kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita ja kaikkia kohdellaan ihmisinä, sitä minä opetan omille lapsilleni. Kuka on määräämään ketkä ovat parempia kuin toiset? En minäkään kaikkea hyväksy mutta silti kohtelen heitä samanarvoisesti, niin pitkään ennen kuin minulle henkilökohtaisesti tehtäisiin jotain.

          • primebody kirjoitti:

            Tuskin mun kirjoitus on ainut tässä maailmassa ja et nyt voi sysätä millään mun niskaan, että opetan nuoria ja lapsia eriarvoistamaan ihmisiä huh huh… Naurettava syytös ja KYLLÄ kasvatan itse lapsiani kohtelemaan kaikkia ihmisiä samanarvoisesti. Ja tuo sinun viimeinen lause: minulle on saatettu joskus tehdä jotain henkilökohtaisesti ja siksi olen niin jyrkästi tätä mieltä.

          • Ama kirjoitti:

            Niin maksava asiakas voi vaatia palvelua, mutta kyseiset asiakkaat eivät maksa edes sitä julkisen terveydenhuollon nimellistä maksua… mikäli saat jotain ilmaiseksi/lahjaksi/hyväntekeväisyyttä, niin silloin ei paljon ehtoja jaella. Kukaan tuskin narkkareiden päälle sylkee ja saavat hoitoa henkilökunnan mielipiteistä huolimatta. Pitäisikö vielä saada sympatiaa? En ole kyseistä jaksoa nähnyt, mutta ei varmaan kannata katsoakaan. Ei riitä ymmärrys.

      • nana kirjoitti:

        Kuvittelen ainakin itse kristittynä, että kaikki minun läheiseni hyväksyvät kaikki, enkä pidä mitenkään tekopyhänä jos joku toinen sanoisi samalla tavalla. Miksei hyväksyisi? Tarkoittaako se, että sinun maailmaasi ei mahdu vialliset tai erilaiset ihmiset, että kaikkien empatiakyky ja lähimmäisen rakkaus olisi utopiaa?

      • nana kirjoitti:

        Minä taas uskon, että monillekin ihmisille kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Uskon myös, että kaikki lähimmäiseni ajattelevat samalla tavalla. Sinun empatiakyvyn puutteesi ei välttämättä tarkoita sitä, että tässä maailmassa ei olisi (paljonkin) yksilöitä, jotka hyväksyvät kaikki sellaisena kuin he ovat, kaikkine erilaisine piirteineen ja vikoineen. En pidä ajatusmaailmaani myöskään tekopyhänä. Olen tällaisen ajattelumaailman oppinut vanhemmiltani ja toivon, että myös sinä tajuat ryhtyä kehittämään tätä asiaa itsessäsi, jotta voit myöhemmin opettaa avarakatseisuutta, toisten hyväksymistä ja lähimmäisen rakkautta myös omille lapsillesi.

      • Irina kirjoitti:

        Projektoit omia pelkojasi sekä epäluottamusta muita ihmisiä ja yhteiskuntaa kohtaan yleistykseksi myös muiden ihmisten ajattelutavoista – siitä kertoo paljon se, jos todella ajattelet (uskot ja luulet), ettei Suomesta löydy ihmisiä, jotka hyväksyvät luettelemasi väestö-, seksuaali- tai muut ryhmät. Miksi IHMEESSÄ en hyväksyisi kyseisiä ryhmiä tai kunnioittaisi heitä ihmisinä?! Aivan absurdia suorastaan 😀

        Lähtökohtaisesti pidän ihmisiä, jotka kertovat avoimesti itse tuntevansa voimakasta epäluottamusta tai inhoa kyseisiä ryhmiä kohtaan, vaarallisempina kuin yhtäkään mainitsemistasi ryhmistä. Muukalaisviha, rasismi, seksuaalivähemmistöjen hyväksymättömyys, alkoholistien tai narkomaanien inhopelko ja välinpitämättömyys (esim. perustelut, että ”jokainen on oman onnesa seppä”) (ja tätä listaa todella voisi jatkaa) ovat ilmiöitä, jotka vähentävät hengitysilmaa yhteiskunnan sosiaalisesta ilmapiiristä ja usein synnyttävät todella vaarallisia lieveilmiöitä, jotka haittaavat ihan meidän jokaisen ihmisen elämää, ei pelkästään niiden ryhmien tai vähemmistöjen, joihin ajattelutavat yhdistetään.

        Toisaalta argumentointisi tässä blogipostauksessa on sitä tasoa, että en usko, että sinä lämpenet kommenttini sisällölle – ainakaan positiivisessa mielessä 😉 Toivon sinulle kuitenkin hyvää kevättä ja että edes salaa saisit viestini juonesta kii, vaikka et sitä tähän haluaisikaan kommentoida. En kirjoita tätä kommenttia loukatakseni sinua. 🙂

        T. Kasvatus- ja sosiaalitieteiden opiskelija

  16. Nau kirjoitti:

    Moi. Oon päihdeongemainen ja narkomaani. Meitä on kaikissa yhteiskuntaluokissa. Sä leikkaat mun hiukset n. kerran kuussa ja kohtelet mua kuin vertaistas. Koska et tiedä, että tää helvetti voi osua kenen tahansa kohdalle. Mut kiitti, tukkani on edelleen aika kiva.

  17. ida kirjoitti:

    Mielenkiintoinen kirjoitus, ja hienoa kuulla aina se että asioista keskustellaan. Itse olen aikaisemmin ajatellut juuri niinkuin sinä Umppu, ja luultavasti valtaväestö ajattelee nimenomaan tuolla ajattelutavalla, ollaan ennakkoluuloisia, ajatellaan että oma valinta ja siinäpähän ovat ja kärsivät ja pilaavat elämänsä. Mutta täytyy kyllä sanoa, että ohjelma oli hyvinkin vaikuttava ja sai muuttamaan ajatuksia. En kiellä sitä, ettenkö pelkäisi enään lainkaan narkkareita, sillä osalla saattaa olla juuri päällä kovat vierotusoireet tai sitten muita psyykkisiä oireita, jotka saavat aikaan arvaamattomuutta. Mutta toisaalta, yhtä paljon saatan pelätä iltamyöhään kulkemista Tampereen keskustassa muiden arvaamattomien ihmisten takia, jotka eivät ole ikinä aineisiin koskeneetkaan.

    Mutta pointtinani on joka tapauksessa se, että osa meistä ihmisistä on taipuvaisempia tulemaan riippuvaiseksi jostain kuin toiset. Yleensä riippuvuuden takana on nimenomaan paljon ahdistuneisuutta, joskus sille tiedetään syy mutta aina ei (ihmisen aivokemia ei ole niin yksinkertaista, ja selittämätöntä ahdistuneisuutta voi ilmetä täysin siitä että jotkut välittäjäaineet eivät liiku normaalisti), jota pyritään tukahduttamaan sillä että tehdään jotain pakonomaisesti. Kamalaa tässä on se, että riippuvaiseksi voi ihminen tulla lähes mistä tahansa, oli kyseessä sitten treenaus, ruoka, laihdutus, työ, pelit, alkoholi tai huumeet. Karski yleistys, mutta yleensä fakta on se, että ihminen jostain syystä alkaa alitajunnaisesti ripustautumaan lähes pakkomielteisesti johonkin asiaan esimerkiksi yllämainitun ahdistuneisuuden takia turruttaakseen olotilaansa tai saadakseen huomionsa pois ahdistuneesta olotilasta. Ahdistuneisuus voi johtua tosiaan täysin myös aivokemiasta, eikä se aina edellytä traumaattisia kokemuksia esimerkiksi lapsuudessa. Esimerkiksi syömishäiriöt ovat myös osittain tulosta ahdistuneisuudesta jonka ihminen pyrkii ikään kuin siirtämään riippuvuuteen ja johonkin pakkomielteiseen suorittamiseen. Hyvin usein esimerkkinäni käyttämät syömishäiriötä sairastavat tarvitsevat AMMATTIAPUA sairaudesta eroon pääsemiseksi, ja kaikki alkaa siitä että sairastuneelle pyritään löytämään motivaatio ja halu edes alkaa parantua. Mites sitten on ns.narkkarin laita, jolle viaton kokeilu on tuonut hetkellistä hyvää oloa omaan tyhjään ja pahaan oloon? Pikkuhiljaa huomaa että aineita tarvitaan enemmän ja enemmän. Samalla tapahtuu myös fyysisiä ja henkisiä vaurioita, jotka vaikeuttavat huomattavasti sitä, kuinka halukkaasti ihminen enään on valmis ottamaan apua. Siinä kohtaa tarvitaan todellakin myös ammattiapua, kun ihmisen fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin on vaikuttanut jo kemialliset yhdisteet eli päihteet. Ihmiselämä on aina yhtä arvokas, ja jokainen ansaitsee saada hoitoa Viimeiseen asti.

    Sekava kommentti, mutta toivon että ymmärsit pointtini! Kiitos blogistasi, tätä on ilo lukea 🙂

  18. hoi kirjoitti:

    Niin ja sen perusteella tuomitset koko ihmisryhmän mitä yksi henkilö on sulle tehnyt. Tuomitse se ihminen kuka näin teki älä kaikkia siihen ryhmään kuuluvia.

    Hyvää kevättä! 🙂

  19. Asioilla on monta puolta kirjoitti:

    Mulla särähti korvaan tuossa ohjelmassa se kun muutamat valittivat että heitä kohdellaan huonosto terveydenhuollossa. Itse olen työssäni hoitanut narkomaaneja jotka ovat piikittäneet aineita valtimoon ja sitten me teemme parhaamme pelastaaksemme sen raajan mikä on menossa kuolioon. Se vaatii todella pitkäjänteistä hoitoa että raaja saadaan kuntoon ja ikävä kyllä nämä potilaat keitä olen työssäni hoitanut avoimin mielin ja täydestä sydämestä ovat olleet minulle ilkeitä, haistatelleet, kiukutelleet ja olleet todella epäasiallisia. Itse vaihdoin työpaikkaa koska en halua kyynistyä, mutta en yhtään ihmettele jos vuosia kuuntelet vittuilua tietyltä potilasryhmältä niin jossain vaiheessa ei välttämättä enää jaksakaan olla kaiken nielevä sisar hento valkoinen. ”niin metsä vastaa kun sinne huudetaan”

  20. Iida kirjoitti:

    Tämän takia tää Armanin ohjelma on kyllä hyvä, koska tämä herättää keskustelua! Narkomaaneista mulla ei henkilökohtasesti ole kokemusta, mutta alkoholismista senkin edestä. Kun aikoinaan hakeuduin hoitoalalle opiskelemaan olin päättänyt, että kaikkea muuta työtä teen, mutta päihde -ja mielenterveyspuolelle mua ei saa. Teinkin sitten pari vuotta töitä eräässä sairaalassa, mutta osasto, jossa työskentelin lopetettiin ja oli pakko vaihtaa työpaikkaa. Sain hyvän työtarjouksen oikeastaan tosi hyvän, mutta miinus oli se, että kyseessä oli osasto, jossa hoidettiin mielenterveyspotilaita. Ajattelin, että ei saakeli, mutta rahankiilto silmissä aattelin, että lähen nyt koittaan kunnes löytyy jotain parempaa. Nyt olen työskennellyt tällä samalla osastolla kohta 2 vuotta ja olen täysin myyty. Ennakkoluulot ja tietämättömyys oli munkin ongelma, mutta nyt kun tietoa on tullut on tullut myös ymmärrystä.
    Mua hirveesti kiehtoisi työ narkomaanien parissa. Ennen hoitoalalle ryhtymistä työskentelin kaupassa ja nahistelin narkkareiden kanssa päivittäin. Kuitenkin nyt ne kiehtoo mua. Koen, että heissä on haastetta.
    Näiden narkkareiden hoitaminen ei kuitenkaan ole niin mustavalkosta. Usein narkkareilla on myös mielenterveysongelmia. Ne ongelmat saattaa olla niin pahoja, että ne tarvisi sitä osastohoitoa. Ainoa vaan se, että osastot ei ota sisään päihtyneitä ja pakkohoitoon ihmisen voi Suomessa määrätä vain 3 päiväksi ja siihenkin on erittäin tiukat säädökset. Fakta on myös se, että mielenterveys -ja päihdepalveluita halutaan pelkästään tarjota avopalveluina ja niitäkin niukasti. Näistä on ihan huutava pula joka puolella Suomea. Tosiaan olisi hirveen hienoa, jos subutex voitaisiin aloittaa niin, että potilas otetaan osastolle sisään vaikka pariksi viikkoo, mutta raha puhuu. Kuten joku muu kuitenkin selvensi tosiaan subutex-lääkityksen niinkun oikeastaan jokaisen ihmiselle määrätyn lääkityksen suhteen tehdään aina suunnitelma ja suunnitelmaa arvioidaan säännöllisin väliajoin.
    Mä uskon, että suurin osa on sun kanssa samaa mieltä narkkareista. En mäkään voi sanoa, että mäkään täysin avoimin mielin oon. Jos kävelen yksin kaupungilla ja narkkarin näkönen tyyppi tulee vastaan, taatusti oon varuillani. Kuitenkin mä oon niin henkeen vereen ihmisten puolella ja haluan kohdata jokaikisen ihmisen vaan ihmisena. Loppujen lopuksi me kaikki ollaan vaan ihmisiä ja kaikilla meillä on ongelmamme ja jokaisella ongelmasta huolimatta on oikeus apuun. Sit jos ei apua halua ottaa vastaan se on jokaisen oma asia eikä ketään voi pakottaa mihinkään. Kuitenkin fakta on myös se, että jokainen tekee omat valintansa itse niinkun lopussa totesitkin, olen samaa mieltä. Mutta toisaalta jokainen meistä tekee virheitä elämässään vissi ero on vaan se, että osa meistä niistä oppii ja osa ei. Mun mielestä kuitenkin tärkeää on aina ojentaa apua pyytävälle.
    Mä voisin kirjottaa tähän romaanin asiasta, mutta kaikki tällaset yhteiskunnan erityisryhmiin yms liittyvät asiat on vaan niin lähellä sydäntä, että voisin läyhätä näistä loputtomiin 😀

    • primebody kirjoitti:

      Jotenkin osasit kiteyttää mun ajatuksia. Kiitos ihanasta kommentista

  21. mill kirjoitti:

    ”Mää aion olla rehellinen ja sanoo, että en osaa ajatella, että me olemme kaikki samassa asemassa/arvossa.” Eli ajatteletko olevasi arvokkaampi ihminen kuin esim huumeriippuvainen?

    • primebody kirjoitti:

      En missään nimessä. Ehkä tähän olisi pitänyt jokaiseen asiaan kirjoittaa kilometrin pituiset perustelut tai tehdä jopa video bloggaus niin olisi säästytty väärinymmärryksiltä. Tarkoitin tällä esimerkiksi ihmistä mikä on itse valinnut tien huumeiden parissa. Häntä on autettu ja hoitoa tarjottu useaan otteeseen, järjestetty asunto, ruokaa, vaatteita ja hän ei sitä ota vastaan vaan haluaa jatkaa omaa polkuaan. Silloin koen, että hän on itse valinnut ”asemansa” olla mitä on. On täysin eri asia, jos ihminen haluaa apua ja haluaa parantua ja on valmis ottamaan tarjotun avun. Kuitenkin meillä on tietyt resurssit ja sitä enempää emme voi tarjota.

      • SiinaJ kirjoitti:

        Musta tuntuu, ettet oikeen ymmärrä nimenomaa sitä, että se valinta jatkaa huumeiden käyttöä ei ole mikään yksinkertainen asia. Se millaisessa tilanteessa olet siinä vaiheessa kun olet addiktoitunut kovaan huumeeseen ei ole mikään selkeä tilanne jonka terve ihminen voisi kuvitella. Addiktioitunut ihminen on sairas, aivokemioissa taikka hermoradoissa on vikaa, jolloin ne eivät enää toimi kuten terveellä ihmisellä. Jos ihminen olisi terve, niin eihän kukaan valitsisi elämässään jäädä tilanteeseen, jossa on koukussa huumeisiin ja sinulla ei ole kykyä ja mahdollisuuksia normaaliin elämään. Vai luuletko todella, että addiktin valinta jatkaa käyttöä johtuu siitä, että hänen mielestään se on mukavampi tapa elää? Addiktiot, kuten myös monet mielenterveyssairaudet usein ymmärretään huonosti koska se sairaus on siellä pään sisällä ja vaikuttaa juuri ihmisen käyttäytymiseen, kuten kykyyn tehdä niitä järkeviä valintoja esim. ottaa vastaan apua. Tämän lisäksi, vaikka apua haluaisikin niin pelko vieroitusoireista voi olla valtava. Puhumattakaan siitä, että monilla pitkässä huumekierteessä olevilla koko todellisuus pyörii vain ja ainoastaan huumausaineden ympärillä, ainoat sosiaaliset kontaktit voivat olla myös käyttäjiä, olet asunnoton, sinulla ei ole koulutusta eikä työpaikkaa ja yhteiskunta on lyönyt leiman otsaasi. Voitko kuvitella kuinka pelottavalta ja mahdottomalta tällaisessa tilanteessa olevasta ihmisestä tuntuu ajatus raitistumisesta, varsinkin kun aivosi ovat sairaat etkä kykene toimimaan kuten terve ihminen?

  22. Pauliina kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus. Itse olisin toivonut, että ohjelmassa olisi tuotu edes jotenkin esille syitä, jotka johtavat mm. hoitohenkilökunnan asenteisiin.
    Opiskelujen aikana työskentelin kaupassa, josta narkomaanit kävi tyhjentämässä tietyt tuotteet hyllyiltä reppuihinsa. Siinä kummasti oma asenne muuttui näitä ihmisiä kohtaan, kun kuunteli huorittelut, uhkailut, katseli muutamat kerrat kädessä heiluvaa ruiskua/linkkaria tai väisteli lentäviä kaljatölkkejä. Ja vaikeahan sitä asennetta oli vaihtaa, kun asiakkaaksi tulikin useimmiten narkkari, joka käyttäytyi normaalisti..
    Nykyisessä työssä resurssit ja myös muiden työntekijöiden tuki on tilanteissa parempi ja se näkyy omassakin asenteessa.

  23. Jenna kirjoitti:

    Mulla on pyörinyt mielessä tuo jakso ja en oikeen tiedä minne purkaisin ajatuksia. Tänne päädyin sitten 😀 Olen samaa mieltä kanssasi, mutta olen asiassa mustavalkoisempi. Minusta yhteiskunnan ei tarvitse kustantaa noita hoitoja, ellei tämä asiakas ole itse mitään yhteiskunnan hyväksi tehnyt. Kun ei tämä maailma pyöri niin, että joku vaan ottaa, ottaa, ottaa mutta ei anna mitään yhteiseksi hyväksi. Huumeiden kokeilu, käyttö ja lopetus on AINA käyttäjän oma päätös, ei valtion tarvitse sitä kustantaa (varsinkaan jos suurin osa ei halua edes lopettaa – tämä on oletus) Suomessa kaikilla on samat lähtökohdat esim. koulutukseen (opiskelu on ilmaista, koulussa saa ruokaa jne!!) ja tämän yhden narkin kommentti ”mulle jaettiin paskat kortit jo äidin vatsassa” sai kyllä raivon valtaan! Olisi kiitollinen, että yhteiskunta kantaa tämänkin ”mädän omenan” mukanaan. Sossu antaa rahaa elämiseen jne… Aina löytyy sitäpaitsi töitä tekijöille, se on mun mielipide.

    Riippuvaisuus on sairaus.. On toki, mutta enemmän esimerkiksi riippuvaisuus ruokaan tappaa ylipainon muodossa kuin huumeet. Mitä valtio tekee sairaalloisen ylipainon hyväksi? Ei mitään. Eli summasummarum: ITSE OLET VASTUUSSA ITSESTÄSI. AINA ON MAHDOLLISTA MUUTTAA SUUNTAA, EIKÄ KUKAAN VOI TEHDÄ SITÄ PUOLESTASI!

    • SiinaJ kirjoitti:

      Siis et voi olla tosissasi, että meillä olisi kaikilla samat lähtökohdat elämää Suomessa! Mikä vitsi! Et imeisesti ole elämässäsi kohdannut ihmisiä jotka ovat syntyneet esimerkiksi perheeseen, jossa vanhemmat eivät kykenen huolehtimaan lapsistaan, jääkaapissa ei ole ruokaa, lapsi kokee väkivaltaa, ympäristö on epävakaa eikä tarjoa minkäänlaista turvaa lapselle kasvaa terveeksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi. Siinä on turha odottaa, että ilmainen koulutus auttaisi lapsen kasvua tarpeeksi, jos kaikki energia menee pelkästään selviytymiseen. Mua kyllä jaksaa ihmetyttää miten hunosti ihmiset pystyy näkemään, ettei kaikkien ihmisten elämä ja kokemusmaailma ole samanlainen kuin juuri sinulla sattuu olemaan, etkä sinä voi koskaan olla varma kuinka KAMALIA asioita muut ihmiset ovat joutuneet elämsä aikana kohtaamaan! Ja millä tavalla lihavuuden hoito liittyy aiheeseen? Senkin suhteen olet väärässä, sillä sairaalloisen ylipainon aiheuttamat ongelmat, kuten diabetes sekä sydän- ja verisuonitaudit kuuuluvat yleisen sairaanhoidon piiriin, joka verorahoilla heille kustannetaan, vaikkakin siinä mielessä olen samaa mieltä, että lihavuuden hoito on Suomessa, kuten muuallakin maailmassa riittämätöntä.

  24. Ellie kirjoitti:

    On monissa narkomaaneissa enemmän ihmistä kun niissä ei-narkomaaneissa.

  25. Jaahas kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus. Näinhän asia on ja myöskään Armanin ohjelmassa ei kerrottu siitä mitään minkälaista helvettiä narkkarit tekee läheistensä elämästä? Kenen mielestä olisi mukava elää sellaisen sisaruksen kanssa kuka valehtelee, varastaa, on väkivaltainen sekä uhkaava. Lasta eikai voi noin vaan heittää pihalle kotoa niin siinä silloin kärsii koko perhe. Poliisit käy öisin etsimässä huumeita ja tätä narkkaria. Joskus tulee kotiin käsi katkenneena, toisen kerran on vankilassa kun melkein tappoi jonkun. Ajaa aineissa autolla ja joudut soittamaan poliisin perään jotta voivat pidättää oman sisaruksesi. Hän muuttaa omilleen. Välillä käy kotona uhkailemassa henkiä. Äiti soittaa että ei taaskaan ole moneen päivään kuullut hänestä. Narkkari menettää asuntonsa ja tulee asumaan äidin luo tilapäisesti. Hiipailee yöllä talossa ja ruuvailee pistorasioita ”joku vakoilee”. Taas poliisit ja tällä kertaa suljetulle osastolle. Karkaa sieltä ja häviää taas. Aina pelkäät milloin poliisi soittaa, hän on kuollut. 15 vuotta myöhemmin puhelu tulee. Hän on hirttäytynyt vyöhön jonka ostit hänelle joululahjaksi. Tässä siis oma kokemukseni narkkareista / narkkaamisesta. Voisiko joku ystävällisesti kertoa miksi minun pitäisi suhtautua empaattisesti huumeisiin, huumeiden käyttäjiin ja varsinkin niihin moottoripyörjengeihin ketkä näitä huumeita suomessa jakelee?

    • primebody kirjoitti:

      Kiitos kommentista. Mua alkaa itseänikin kokoajan ohjemlan sisältö tuntumaan tavallaan hieman kyseenalaiselta. En ymmärtänyt sitä moottoripyöräjengi jaksoa ollenkaan. En viitsi asiaa sen enempää kommentoida, mutta varmaantiedät mitä tarkoitan. Nimenomaan näitä narkkareita on monenkaisia ja tässä ei tuotu todellakaan esille esimerkiksi sitä rikollispuolta. Hyvä esimerkki että mun työpaikalle on esimerkiksi murtauduttu 2 kertaa. Molemmilla kerroilla poliisi sanoi että asialla on selvästi ollut joku narkkari, koska ei oo viety muutakun rahaa. Se minkä pelon tunteen se on aiheuttanut mulle todella pitkäksi aikaa niin en aina ymmärrä, että miksi kaikkia pitää paapoa. Suurin osa narkomaaneista tekee rikollisuutta päivittäin että saa huumeensa ja siitä ei esimerkiksi puhuttu mitään. Tämä oli aihe josta avasin suun ja moni tyrmäs mut että en oo empaattinen ihminen. Ehkä siinä on just nimenomaan se että se touhu pitää nähdä aika läheltä ennekuin sen ymmärtää….

      • Jaahas taas kirjoitti:

        En yhtään ymmärrä miksi pitäisi tuntea empatiaa ihmisiä kohtaan ketkä ovat valinneet huumeet. Kyse on nimenomaan valinnasta eikä yksikään käyttäjä voi sanoa että olisi vahingossa ottanut huumeita, ei alkuukaan tiennyt vaaroista ja sen jälkeen jäänyt koukkuun. Eikä heti huomattuaan olleensa koukussa osannut hakea apua vieroituksen kautta. Narkkaaminen varsinkin alussa on jännittävää, olet kuin kuningas. Sulla on rahaa ja valtaa kun levität huumeita. Sitten kun alat olla siinä pisteessä että tarvitset enemmän mihin sulla on varaa joudut syöksykierteeseen. Kuitenkin koko tuo aika jolloin elit kuin kuningas, sinulla olisi ollut vielä mahdollisuus lopettaa kesken. Mutta et halunnut koska sinulla oli jotain mitä ilman huumeita sinulla ei olisi ollut. Tämän jälkeen syytät asiasta yhteiskuntaa, perhettäsi, sukulaisia, geenenjä, klinikoita, lääkäreitä, korvaushoitoa, lakia, valtiota you name it mutta et ikinä itseäsi koska itse olet syyllinen omaan tilanteeseesi. Suomessa asiat on vielä hyvin, täällä saat ilmaiseksi hoitoa vaikka olisit miten rikki henkisesti ja fyysisesti. Saat kodin vaikka et voi käydä töissä (narkkaaminen on koko päivän vievää hommaa) ja ruokaakin vielä ilmaiseksi. Olen varmaan itse täysin tunnevammainen kun voin asiasta puhua näin suoraan. Tätä olisin tosin juuri Armanin ohjelmalta halunnut. En mitään yksisarvis-sateenkaari-säälikäämua ohjelmaa.

        • primebody kirjoitti:

          Ooh sun kanssa monesta asiasta hyvinin samaa mieltä. Ja itse olen juuri nähnyt tuon kirjoittamasi tarinan läheltä. Sitten kun homma menee niin, että yöt tehdään rikoksia ja päivät vedetään aineita niin ollaan todellakin jo ”pisteessä”. Ehkä heataan sitä jännitystä tekemällä niitä rikoksia kun huumeista ei niitä enään saa… Kaikki heille annteaan, mutta……

  26. Jepsu kirjoitti:

    En ole katsonut kyseistä ohjelmaa, enkä tiedä haluanko katsoakaan. Onko narkkaus oma valinta vai ei, ihan sama. Minun puolestani saavat viedä itseltään terveyden jos haluavat. Mutta sitä en hyväksy, että muut ihmiset joutuvat kärsimään tästä addiktiosta. Jokaisella narkilla on läheisiä, joiden elämästä tämä tekee helvettiä. Ja ei, kaikilla ei ole sitä kamalaa ja turvatonta lapsuutta, osa on ihan normaaleista perheistä. Ja toisaalta, meitä todella paskoista kotioloista tulleita, jotka silti ovat ns. kunnon kansalaisia, on paljon. Eli joku valinta matkalla tapahtuu. En usko, että on sellaisia oloja jotka absoluuttisesti tekisivät ihmisestä narkin.
    Perheen lisäksi addiktiosta kärsii myös muu ympäristö. Se, joka sanoo ettei narkkeja tarvi pelätä, ei vaan ole sattunut kohtaamaan niitä tarpeeksi. Itse jouduin narkin hyökkäyksen kohteeksi Tampereen Hervannassa, koska en antanut tämän sekavan sankarin silittää koiraani. Tämä nostikin sitten terävän päänkokoisen kiven ja hyökkäsi meitä kohti. Onneksi itselläni oli nopeammat jalat. Lisäksi lähes jokapäiväinen huutelu ja häiriköinti alkkisten ja narkkien toimesta ei oikein ole omiaan parantamaan mielikuvaa heistä. Tämä oli siis arkipäivää Hervannassa. Ja silloin on ihan paikallaan pelätä ja olla varovainen.

    • primebody kirjoitti:

      no juuri näin. Juurikin se, että jos sinulle ei ole henkilökohtaista kokemusta näistä pelottavista tilanteista niin sun on todella vaikea ymmärtää..

  27. anteeks kirjoitti:

    Ai sä et hyväksy homoja ja lesboja???

    • primebody kirjoitti:

      Jos toi kysymys oli mulle niin mulle on ihan sama mitä ”ryhmää” kukin edustaa. Mulla on paljon ystävissä homoja lesboja ja mulle ne on ihan samanlaisia ihmisiä siinä missä muutkin <3

  28. Sairaanhoitaja kirjoitti:

    Suomessa subutexia tai muuta korvaushoitoa ei todellakaa aloiteta ilman mitään suunnitelmaa. Hoidossa olevat käyvät joka ikinen päivä hakemassa oman annoksensa, joka otetaan valvotusti. Vuosien päästä jos olet ollut luotettava ja hakenut lääkkeesi joka päivä sekä pysynyt kuivilla, voit saada jopa kahden päivän tai viikon lääkkeet kerralla. Mutta niitä ei todellakaan heppoisesti anneta. Ihmiset, jotka käyttävät subutexia huumeena Suomessa ostavat sen kadulta. Kadulla myytävät subutexit taas tulevat ulkomailta kuten esim. Ranskasta, jossa subutexia jaetaan narkomaaneille kuin karkkia.

    • Sairaanhoitaja kirjoitti:

      Ja kuten dokumentissa kerrottiin: jos olet vuosia käyttänyt kovia aineita kuten heroiinia, lopettaminen ilman korvaushoitoa on hengenvaarallista. Korvaushoito on ainoa keino saada vieroitusoireet kuriin ja antaa edes mahdollisuuden raitistua sekä pitää ihmisen hengissä. Mielestäni on vain positiivista, että narkomaanit haluavat lopettaa ja hakeutuvat korvaushoitoon. Mielummin ottaa valvotusti lääkkeen, josta tiedät mitä se on ja josta et mene sekaisin, kuin ostat kadulta ainetta, joka voi olla mitä tahansa, piikität sen suoneen ja heität neulan kadulle. Katukaupasta ostetut huumeet ovat kalliita ja rahaa niihin on saatava: tällöin lisääntyy nimenomaan rikollisuus. Korvauhoito on ilmaista.

  29. m kirjoitti:

    Ahdisti kovasti lukea näitä kaikkia kommentteja, joten oli pakko kommentoida. Mä en usko, että KUKAAN haluaa käyttää aineita jos kaikki elämän osa-alueet on kunnossa. Se voi vaikuttaa ehkä sille, että narkkari ”haluaa” käyttää aineita, koska ei huoli apua vastaan. Totuus on todennäköisesti se, ettei sitä käyttöä ihan noin vain voida lopettaa tai sitten sillä yritetään lievittää jotain asiaa elämässä, mikä on todennäköisesti perseellään, narkkari ei välttämättä itsekään halua myöntää ongelmiaan. Onko kukaan kommentoijista ollut koskaan addiktoitunut johonkin niin pahasti, että tarvitsee apua siitä eroon pääsemiseen? Sitten on varmaan vaikeaa ymmärtää ja ymmärtäähän sen.

    Vaikka en itsekään katukuvassa näkyviä narkkareita menisi heti ensimmäiseksi halaamaan ja noudatan yleistä varovaisuutta, koska aineiden vaikutuksen alaisena oleva ihminen ei ole oma itsensä silloin ja voi käyttäytyä miten vain (samalla lailla kun erittäin juopunut baarista aamuyöllä saapuva tai mielenterveyspotilas psykoosissa.) Mutta koskaan ei kävisi mielessäkään ajatella samalla tavalla kuin eräs tuttavani, jonka mielestä kaikki narkkarit voisi jättää hoitamatta ja aivan sama jos ne kuolisi. He ovat samoja IHMISIÄ kuin me muutkin, joilla vaan on hieman eri mittakaavan ongelmat kuin tavallisella tallaajalla ja he tarvitsevat apua ja hoitoa. Mitäköhän sitten tapahtuisi ympäristölle, jos niiden likaisten neulojen kerääminen ja puhtaiden tilalle antaminen lopetettaisiin ja narkkarit jätettäisiin muutenkin oman onnensa nojaan? En usko, että mitään kovinkaan hyvää. Jokaisella on eri lähtökohdat elämään ja käytön aloittaminenkin jokaisella varmasti lähtee siitä kokeilusta erilaisissa olosuhteissa ja tilanteissa. Joku aloittaa nuorena, koska kaveripiiri koostuu tällaisista ihmisistä. Sanotko 12-vuotiaana aloittaneelle, että omapahan oli vikasi kun silloin aloitit, voivoi. Ei sen ikäinen varmasti osaa ajatella kovinkaan kauaskantoisesti. Vaikka kaikista vaaroista ja riskeistä varoitetaan, niin tuskin kenenkään ajatus ja unelma on päätyä narkkariksi, siihen AJAUDUTAAN. Aivan samalla tavalla kun korkkaat elämäsi ensimmäisen kaljan tai poltat sen tervakääryleen. Minäkin voisin tähän sitten sanoa, että hittoakos niiden tupakoitsijen keuhko- ja kurkkusyöpien hoitoja rahoitetaan, itseppähän on röökinsä polttanut ja samalla altistanut sille passiiviselle savulle tupakoimattomia, varmasti on vaarat ja riskit ollut tiedossa.

    Ihmiset ajattelee liian mustavalkoisesti asioita, kaikki ei todellakaan ole niin simppeliä. Kuka on sanomaan, että ketä pitäisi hoitaa ensisijaisesti kun ihmisiä ja eri ongelmia on niin paljon ja yhteiskunnan varat tiukilla? Tähänkin kuulin vertauksen, että narkomaaneja hyysätään ja maan vanhukset makaa paskasissa vaipoissaan vailla tarpeellista hoitoa (ja tämähän on aivan hirveää ja toivon, että olen itse kuollut siihen mennessä ennen kuin olen liikuntakyvytön ja makaan muiden armoilla jos meininki jatkuu silloinkin samana) Kuka sitäkään tietää, kuinka moni niistä vanhuksista on vaikka tehnyt hirveästi pahaa elämänsä aikana vaikka muille mitä ei ole paljastunut? Jos pitäisi siinä tapauksessa valita, että hoidanko kuntoon narkkarin joka on yhdestä kerrasta jäänyt koukkuun, pöllinyt pari pyörää huumepäissään ja tehnyt pienen murron ketään vahingoittamatta vai vanhuksen, joka on hakannut lastaan koko sen lapsuuden, raiskannutkin ehkä jonkun jne niin kyllä minä sen narkkarin hoitaisin. Tää nyt oli tosi raju vertailu, mutta pointti oli siis vaan se, että ketään ei pidä tuomita sen takia, että on narkkari.

    Ja en itse käytä juurikaan ollenkaan päihteitä enkä tunne ketään narkomaania/alkoholistia/peliriippuvaista/puolison- tai lastenhakkaajaa/syömishäiriöistä jne (jälkimmäiset ei nyt enää ihan juuri tähän aiheeseen liittynyt), mutta ymmärrän, että addiktio on iso ongelma, josta on erittäin vaikea päästä eroon ilman apua sekä avun kanssakin.

    • Ama kirjoitti:

      Ensinnäkin, että kuinkahan moni röökaaja saa kurkku- tai keuhkosyövän? Tilastollisesti käsittääkseni aika pieni osuus.

      Itselläni on kyllä ollut addiktio. Sairastin bulimiaa 6 vuotta. Kyllä asiansa tuli sössittyä, kun ahdistus iski ja ahmimis-oksennus rituaali oli suoritettava, vaikka rahaa ei olisi ollut. En silti alkanut rikolliseksi, vaan otin pikavippejä ja nostin opintolainaa. Maksuhäiriömerkintähän siitä tuli. Terapiassa kävin jauhamassa paskaa. Terapia jäi ja alkoholin sekä ruoan väärinkäyttö jatkui, kunnes todella halusin parantua! Kaikki on siis todella omasta halusta kiinni! Kyllä sinne kokemusteni joukkoon mahtuu itsemurhanyritys yms, mutta itseltäni ei narkkareille sympatiaa heru! Nimenomaan omien kokemusteni valossa voin sanoa, että addiktiosta voi parantua, mutta sitä pitää haluta ihan tosissaan. Kukaan ei voi toista auttaa, jos toinen ei halua parantua. Ei hyvällä, eikä pahalla. Piste.

  30. Ulla kirjoitti:

    Raha on jäänyt keskustelussa liian vähälle huomiolle. Kyllä on narkkarille käynyt onnekkaasti, kun on sattunut syntymään Suomeen. Pidetäänkö missään muussa maassa yhtä hyvää huolta narkeista? Yhteiskunnan rahaa palaa useampi tonni kuussa henkilöä kohden, ja toistuvilla sairaalahoitojaksoilla vielä huomattavasti enemmän. Narkkien tekemä rikollisuus ja väkivalta lisää kuluja entisestään. Raha menee suoraan kankkulan kaivoon, ikinä ei tule vastineeksi muuta kuin valitusta ”kakkosluokan” kansalaisuudesta. Uhriutumista. Ihanko oikeasti te empaattisuuden puolestapuhujat haluaisitte maksaa vielä enemmän veroja, jotta narkeille saataisiin paremmat oltavat? Tai no, lainarahallahan täällä eletään, ja maksut jäävät lastemme maksettavaksi.
    Jos ei jo tullut selväksi, olen Umpun kanssa samoilla linjoilla. Jos joku haluaa lisätä narkomaanien hoitopanoksia, hän toivottavasti järjestää varojen keruun itse. Samalla voisi kerätä rahaa narkomaanien väkivallan uhreille ja uhrien perheille.

  31. Teukka kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus! Ja samaa mieltä sun kanssa… jokainen tekee omat valintansa. Ottaako sen ekan, tokan, kolmannen kerran huumeita… itsellä ympärillä kuollut kavereita huumeisiin, samoja porukoita missä itse liikkunut mutta mä tein päätöksen että en ota, en käytä. Ihminen itse valinnut polkunsa ja harvasta narkista tulee oikeesti koskaan veronmaksajaa… joka on valitettava edellytys toimivalle taloudelle ja yhteiskunnalle. Niinkuin joku aiemmin tuolla jo kirjoitti että ei voi olla niin että joku vaan ottaa kaiken tuen, rahan, eikä koskaan tee sen eteen mitään. Tervetuloa todellisuuteen, mutta se pyörii työtä tekemällä ja verjoja maksamalla. Harmittaa välillä kun koko ikänsä paiskinut duunia teini-iästä saakka ja koittanut selvitä läpi myrskyjen ja vaikeiden aikojen ja sitten joku toivoo saavansa sen kaiken tekemättä mitään. Ootteko koskaan miettineet mitä se maksaa yhteiskunnalle noi korvaushoidot, ym?? Sillä rahalla voitais tukea hyvin ihmisiä jotka ei ole itse valinneet ”huonoa” kohtaloaan.. esim. vammaiset, huonokuntoiset vanhukset, jne…

  32. Äiti kirjoitti:

    Kuulkaahan ihmiset! Kunhan te joudutte elämään sen helvetin että oma lapsi sortuu huumeisiin, niin eiköhän heidänkin sydän lämpene ymmärtämään ja tuntemaan sääliä sairasta lastanne kohtaan.menetin esikoiseni viime syyskuussa huumeille ja elin siinä hädässä 18v! Uskomatonta miten kylmä ihminen on blogin kirjoittaja.siperia opettaa sinua vielä elämäsi
    Varrella.kampaile vaan niitä hiuksia ja puhu paskaa siellä kampaamossasi.

    • primebody kirjoitti:

      Onko se mun syy että lapsesi käytti huumeita? …… sitä minäkin

  33. Äiti kirjoitti:

    No eihän se sun syy ole .Eikä minunkaan.Miten voit pitää narkomaanien toisen luokan kansalaisena? Kun nään narkomaaneja…Tunnen syvää sääliä heitä kohtaan.

    • primebody kirjoitti:

      Tuskin olet lukenut blogiani pitkään? Olen asunut sellaisen kanssa ja nähnyt läheltä. Heitä ei voi kukaan auttaa jos ovat itse valinneet sen tien. Siitä ei voi syyttää tai syyllistää ketään. Sun kommentti kuulosti siltä että purit vihaa mua kohtaan asiaan mikä ei liity muhun millään tapaa ja sitten vielä heität tollasta kommenttia ”puhu paskaa sielä kampaamossasi”. Todella tunnen sääliä mutta samalla myös vihaa… meidän ei kaikkien tarvi ajatella samalla tavalla tässä maailmassa <3

  34. Just kirjoitti:

    Huomaa selkeästi, että ei ole mitään käsitystä ongelman laajuudesta ja monimuotoisuudesta. Maalla helppo huutaa kun merellä on hätä. Hyvin mennyt pelottelu päähän, sinunkin tutuista monet voi käyttää aineita ilman että tiedät edes mitään. Koska sinunkaltaiset ihmiset tuomitsee suoraan näkemättä kuin oman näkökulmansa.

    Ja ihan että joku pistäisi piikin reiteen? Ei tosiaan kukaan tuhlaa niin kallista ainetta suhun, he ei hyödy siitä mitään. Anna mun nauraa..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *