Hae
Prime Life by Umppu

Äitiysloma on yksi rankimmista töistä, mitä olen koskaan tehnyt

 

Mulla on enään muutama viikko äitiyslomaa jäljellä. Aika on mennyt todella nopeasti. Viime viikolla hain tarhapaikkaa meidän lähellä sijaitsevasta Metsäniityn päiväkodista, missä Vilikin on ollut. Toivon, että pääsisimme siihen samaan. Mulla ei oo oikestaan koskaan ollut mitään negatiivista kokemusta päiväkodista ja olenkin aina ollut sen puolesta puhuja. Varmaan joku tuomitsee mut, mutta mun mielestä lapsen kuuluu olla päiväkodissa ja se on heille hyvä paikka oppia kanssakäymistä muiden lasten  kanssa, opettelemaan suvaitsevuutta ja sielä riittää virikkeitä erilailla kun kotona.

IMG_4156

 

Mää en kuitenkaan millään tapaa tuomitse niitä äitejä, ketkä on kotona useita vuosia lapsen/lasten kanssa, koska se ei tavallaan mun elämää hetkauta millään tapaa ja kaikki tekee omat valintansa juuri niinkuin omalle perhelle sopii. Äitiysloma on mulle ollut rankin työ mitä olen koskaan tehnyt. Mua ei hävetä sanoa sitä ääneen ja tiedän, että mulla on varmasti kohtalotovereita. Rakastan sitä vauva-aikaa ihan ylipaljon, mutta nämä viimeiset kuukaudet on olleet todella raskaita. Tarkoitan raskaudella sitä, kun yöt on ollut monta kuukautta pelkkää valvomista. Kaksi lasta on ihan eri asia kun yksi ja tilanteita ei voi missään määrin verrata keskenään. Olen itse elänyt molemmat vaiheet. Et oikeastaan voi nukkua silloin kun sua väsyttää. Et voi hengähtää silloin kun tekisi mieli. Elät kaikki päivät lasten maailmassa ja lauleskelet Mimin ja Kukun jäätäviä biisejä.

IMG_1430

Vili pienenä

Mää odotan sitä, että päiväkoti alkaa. Mää odotan sitä, että saan vaikka hetken istua yksin matkalla töihin ja olla ihan omissa ajatuksissa. Mää haluan selkeät rutiinit arkeen, mitkä meiltä puuttuu nyt kokonaan. Mää haluan ne perheen yhteiset viikonloput takaisin, mitä meillä ei nyt ole, sen vuoksi koska itse olen viikonloput töissä ja Juuso arkipäivät.

Mun mielestä päiväkoti on juuri tarkoitettu työssäkäyvien vanhempien lasten hoitopaikaksi. Vaikka rakastan lapsia on välillä arjen pyörittäminen hyvinkin raskasta. Kokoajan joku kone laulaa. On pyykkiä, ruoanlaittoo, siivousta, läksyjä, harrastuksia, kerhoja, reenejä, synttäreitä, juhlia ja vaikka sun mitä. Sitä ennen nuorempana mietti aina, että mitä sitä tekis viikonloppuna ja nyt meitin, kumpa ei olis yhtään mitään ohjelmaa ja saisin edes joskus nukkua päiväunet.

Mää arvosta suuresti kaikkia kotiäitejä tai oikestaan niitä, ketkä tekevät sen omasta tahdostaan. Pitää aina muistaa että :”sun rasittava arkes on sun lapsesi lapsuus”. Jos se kotona olo ei tunnu oikealta vaihtoehdolta niin silloin kannattaa miettiä jotain muuta. Joku on sitä mieltä, että ei halua laittaa lastaan laitokseen (päiväkotiin) ja itse taas en ole koskaan kokenut sitä laitokseksi.

Päiväkoteja on hyvinkin erilaisia ja jos esimerkiksi lapsi on yhtään haastava niin kannattaa käydä läpi erilaisia vaihtoehtoja. Luin juuri jostain, että jonnekin on tullut jopa tiedepäiväkoti, mikä olisi ollut meidän Vilille kun nenä päähän.

IMG_1941

Vaikka mun äitiysloma loppuu niin se ei tarkoita paluuta vanhaan. Huhtikuu tulee menemään samalla kaavalla, kun tähänkin asti. Toukokuussa alkaa Juuson isyysvapaat ja silloin teen enemmän töitä. Odotan sitäkin aikaa, että toinen näkee myös minkälaista se kotonaolo on lasten kanssa. En pahalla, mutta ehkä se kuva saattaa hieman muuttua ja omalle työlle saa joskus jopa hieman arvostusta ja ymmärrystä. Kesä ja heinäkuu onkin sitten yhtä säätöä, koska päiväkoti alkaa vasta elokuussa. En tiedä vielä mitenkä ne hoidetaan, mutta sinne on vielä aikaa. En halunnut ottaa kesäksi päivystystä, koska Vilikin on kesälomalla, eikä sitä voi jättää missän tapauksessa työpäiväksi yksin kotiin. Se on mielestäni liian pitkä aika ekaluokkalaiselle. Päivystys on muutenkin aina säätämistä ja lapset ja hoitajat vaihtuvat jatkuvasti.

Äitiysloma on tavallaan ihanaa, mutta kuka v….u sen nimen on keksinyt? Parempi olisi ehkä lapsen ja kodin pakkohoito 🙂 🙂 älkääkä nyt ymmärtäkö mua väärin 🙂 Mää voin rehelisesti sanoa, että nautin äitiyslomasta Vilin kanssa paljon enemmän. Silloin mulla ei ollut omaa yritystä ja sain oikeasti vain lomailla. Vili oli super helppo vauva ja nukkui päivisin 3-5h päikkäreitä ja mulla oli ihanasti aikaa totutella äitiyteen, enkä tuntenutkaan sanaa väsymys. Toki on eroa olla äitinä 24. vuotiaana kun 32-vuotiaana. Suosittelen tekemään lapsia nuorena.

Silloin mun koti oli aina siisti ja ruoka oli valmiina kun Juuso tuli töistä. Täytin ahekerasti vauvakirjaa ja lähettelin sukulaisille kivoja valokuvia ja teetin joulukortteja. Karu totuus kakkosen kohdalla. Vauvakirja on laatikossa ja sielä on välissä kuvia. Ei riviäkään tekstiä. Ei varmaan ainuttakaan sukulaisille lähetettyä kuvaa ja joulukortinkin kuvan otin itse. En todellakaan jaksa miettiä seuraavan päivän vaatteita valmiiksi vaan nappaan enimäiset naurulla olevat. Ei olla myöskään tehty ”massalla” jalanjäliä, eikä oikestaan mitään muutakaan.

Mää odotan sitä hetkeä, että kukaan ei revi mua hiuksista, eikä kukaan raavi mua. En tykkää myöskään kun mua tökitään silmiin tai aivastetaan lohta mun päälle 🙂 On silti ihana seurata kuinka oma lapsi kasvaa ja kehittyy, mutta tämä ei ole se mun suosikki vaihe vaikka ihana lapsi mulla onkin. Koitan silti nauttia näistäkin hetkistä, koska tämä aika on niin super lyhyt ja sitä ei  voi kokea uudelleen.

IMG_0394

Osallistuin hetki sitten Simply Natural Mago hiustenpudennys kilpailuun ja nyt osallistujia saa käydä äänestämässä. Olen erittäin kiitollinen jokaisesta äänestä minkä saan <3 Mun työt on numero 1 ja 2. Vaatteet on Biancaneveltä

Täss linkki ÄÄNESTYKSEEN

-Umppu

 

17 kommenttia

  1. Emmi kirjoitti:

    I feel you. Äitiyslomalla tällä hetkellä toisesta lapsesta. Vauva on vajaa kolme kuukautta. Hän on allerginen monelle ruoka-aineelle ja olen itse imetysdietillä, joka onneksi vei pahimman itkuisuuden. Tähän kun lisätään helvetin vilkas, vaativa ja temperamenttinen neljävuotias isoveli niin ei useimmiten paljon ikeniä naurata. Lapsi on tietysti erittäin toivottu ja rakas, mutta rehellisesti tämä äitiys”loma” on perseestä.

  2. Sanzu79 kirjoitti:

    Äitiysvaatteet:
    1. lapsi: Alat pitää äitiysvaatteita heti, kun saat tietää raskaudestasi.
    2. lapsi: Pidät normaaleja vaatteitasi niin pitkään kuin mahdollista.
    3. lapsi: Sinun normaalit vaatteesi ovat äitiysvaatteitasi.
    4. lapsi: Kolmenkympin trikoot Vapaavalinnasta. Ulos lähtiessä pitkä takki päälle.

    Vauvan nimi:
    1. lapsi: Selaat läpi kaikki nimikirjat ja kokeilet eri nimiyhdistelmiä.
    2. lapsi: Jonkun täytyy nimetä lapsensa isovanhempien mukaan.
    Voithan se yhtä hyvin olla sinä.
    3. lapsi: Avaat almanakan, suljet silmäsi ja katsot mihin sormi osuu. Impi! Miksi ei?
    4. lapsi: On mietitty jo moneen kertaan. Otetaan joku aiemmista vaihtoehdoista.

    Valmistautuminen synnytykseen:
    1. lapsi: Teet hengitysharjoituksia säännöllisesti.
    2. lapsi: Et välitä tehdä hengitysharjoituksia, koska muistat ne viime kerrasta.
    3. lapsi: Pyydät epiduraalipuudutusta 8. kuukaudella.
    4. lapsi: Puudutusta ei tarvita. Paikat ovat jo niin löysät, että yritetään vain pitää sisällä sairaalaan saakka.

    Vauvan vaatteet:
    1. lapsi: Peset uudet vauvanvaatteet, lajittelet ne värisävyjen mukaan ja viikkaat ne kauniisti vauvan pikku vaatekaappiin.
    2. lapsi: Katsot, ettei vaatteissa ole isompia tahroja ja hävität vain kaikkein suttuisimmat.
    3. lapsi: Pojat voivat pitää pinkkejä vaatteita, vai mitä?
    4. lapsi: Vähintään kaksi kolmasosaa vanhoista vaatteista laitetaan kaapin sijasta kierrätykseen, ihanat hepenet ensimmäisenä. Ei tule mieleenkään ostaa uusia.

    Ongelmatilanteet:
    1. lapsi: Otat vauvan syliin pienimmästäkin ininästä.
    2. lapsi: Otat lapsen syliin vain jos hän meinaa herättää vastasyntyneen.
    3. lapsi: Opetat kolmivuotiaasi vetämään mekaanisen helistimen.
    4. lapsi: Vauvan kanssa? Mitä ne ovat?

    Vauvan liikunta:
    1. lapsi: Otat vauvan mukaan vauvauintiin, vauvajumppaan ja vauvakerhoon.
    2. lapsi: Otat vauvan mukaan vauvauintiin.
    3. lapsi: Otat vauvan mukaan ruokakauppaan.
    4. lapsi: Joku iltapäiväkerho sitten kouluiässä, kun pystyy kulkemaan yksin. Mielellään maksuton.

    Poissaolo kotoa:
    1. lapsi: Kun ensimmäisen kerran jätät vauvan hoitajalle, soitat kotiin ainakin viisi kertaa.
    2. lapsi: Juuri kun olet lähdössä, muistat jättää puhelinnumeron, josta sinut tavoittaa.
    3. lapsi: Pyydät hoitajaa soittamaan vain, jos hän näkee verta.
    4. lapsi: Terveyskeskuksen puhelinnumero on jääkaapin ovessa.

    Kotona:
    1. lapsi: Vietät paljon aikaa vain katselemalla vauvaa.
    2. lapsi: Pidät silmällä, ettei vanhempi lapsi nipistele, lyö tai töni vauvaa.
    3. lapsi: Yrität piiloutua lapsilta hetkeksi joka päivä.
    4. lapsi: Vanhin on jo oiva lastenhoitaja. Silloin kun hän on koulussa, seuraavakin pärjää.

    No ei nyt ihan näin, mutta melkein =D. T: 4 lapsen äiti (ja ne nuorimmaisetkin jo kohta 9v)

  3. Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

    ”Aivastetaan lohta mun päälle” 😀 Anteeksi mutta nauroin, haha. Vaikkei mulla lapsia olekaan niin hyvä kirjoitus, pystyn hyvin kuvittelemaan 🙂

  4. Tarhantäti kirjoitti:

    Jotkut ihmiset elävät työkseen päivittäin ”lastenmaailmassa”, ruokailevat lohet naamalla laulaen mimiä ja kukua. Voin tarhantätinä sanoa ettei ole mitenkään virikkeellisempää viedä lasta päiväkotiin. Se on liukuhihnatyötä ja vaikka hoitajat tekevät parhaansa niin 20 alle kolme vuotiasta samassa ryhmässä on sirkus.

    • primebody kirjoitti:

      Varmaan myös riippuu paljon hoitajista. Itse en ole kokenut sitä noin 🙂

  5. karal kirjoitti:

    Joo ei voi lomaksi sanoa.. Meillä 6kk, 4v. 5v. ja 10v. ja kotihommia riittää. Juuri kun olet taistellut vauvan kanssa 5-10min,oikean imetysotteen ja asennon saamiseksi, huokaiset helpotuksesta, sitten kuuluu: pyyyyhkiiin! / ovikello soi, esikoinen unohtanut avaimen/ alkaa kauhea tappelu leluista jne.

  6. skribentti kirjoitti:

    Mä olen samaa mieltä rankkuudesta, mutta mä taas koen, että jollain tavalla kotona pitkään ollessa saan annettua lapsilleni jopa virikkeellisempää oloa kuin päiväkodissa. Saanhan minä päättää, mitä virikkeitä lapsilleni tarjoan, mihin heitä vien ja heidän kiinnostustensa mukaan valita kivoimmat/kehittävimmät/juuri meille sopivimmat/u name it virikkeet. Myös puistoilu, avoimissa päiväkodeissa ja seurakunnan kerhoissa oppii sosiaalisuutta 🙂 Ruuanlaittokin on asia erikseen kotona kuin päiväkodissa – kotona lapset saavat osallistua vaikka joka aterian laittoon (ja tietty kaikkiin muihinkin kotiaskareisiin) – ja onhan nekin virikkeitä sinällään 😉

    • primebody kirjoitti:

      Kuten sanoin kaikki tavallaan. Itselläni ei ole edes mahdollisuutta yrittäjänä olla kotona ja jos äidillä on siihen voimia niin mikse ei. Kaikki tekee niinkuin omalle perheelle on parasta 🙂

  7. Anna kirjoitti:

    No nyt oli kyllä kirjoitus jonka olisin voinut aikoinaan kirjoittaa ihan itse!! Koin tämän asian ihan samoin! Voimia!!

  8. Apsi kirjoitti:

    Jälkeen niin ihanan rehellinen kirjoitus. Kun ihmisellä on hyvä itsetunto, hän voi olla rehellinen ja aito. 🙂

  9. Pyhpahpuh kirjoitti:

    Kyllä se vaan on ihan kakkapuhetta tuo alle 3 v päiväkodissa ja nuo virikkeet yms. Tuon ikäiselle ei ole tarvetta kovin kummoisiin virikkeisiin, oikeasti rauhallinen yhdessäolo äidin ja isän kanssa on ihan tarpeeksi tuon ikäiselle. Ehtii kyllä kehittyä sosiaaliset taidot kotonakin aivan tarpeeksi. Laitostua ehtii koko loppuelämän sitten. Luepa tutkimuksia ja psykologien yms mielipiteitä asiasta
    (Esim. https://www.google.fi/url?sa=t&source=web&rct=j&url=http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/professori-liisa-keltikangas-jarvinen-alle-2-vuotiaan-paikka-ei-ole-paivakodissa/&ved=0ahUKEwi68IeruMjLAhVqApoKHaMmBa4QFggjMAA&usg=AFQjCNFOESMC_sdSkbs47JqKO0BvOsozYA&sig2=67B8XadnaHovxSbbEauCaA
    Tai:
    http://www.hs.fi/m/kotimaa/a1305547299653 )
    Toki silloin, jos kotona on narkkaava, juopotteleva, vaikeasti masentunut tai vastaavalla tavalla ”estynyt” äiti, on lapselle varmasti parempi paikka päiväkoti. Mutta meillä, joilla on suht kaikki ”muumit laaksossa” niin kyllä, pienen lapsen paikka on kotona. Eikä tämä ole siis vain minun mielipide, vaan myös useimpien lapsiin ja heidän käytökseen perehtyneiden asiantuntijoiden mielipide. Oma lapsi 1,5 vuotta eikä tulisi mieleenkään viedä jo hoitoon vieraille, kiireisille ihmisille. Olen järjestänyt elämäni siten, että se kestää pitkän kotona olon, koska se on se, mitä arvostan eniten, eli lapseni saa viettää lapsuutensa kotona, rauhassa kasvaen.

    • primebody kirjoitti:

      No kaikkien ei tarvi olla samaa mieltä. On myös paljon tutkimuksia, missä todistetusti päivähoitoa ylistetään, mutta tehkööt kaikki niin kuin haluaa tehdä. Se on hyvä jos on mahdollisuus järjestää kun kaikilla sitä ei ole. Pitää aina osata ajatella asioita monista vinkkeleistä.

  10. lottis kirjoitti:

    Mäkin toivoisin, että lapseni isä olisi joskus vaikka vuorokauden tytön kanssa kaksin niin huomaisi sen kuinka raskasta todellisuudessa lapsen hoidon lisäksi on koittaa siivota/tehdä ruokaa/ripustaa pyykkejä/käydä suihkussa ym, kun vuoden ikäinen joka ei vielä kävele, roikkuu lähes jatkuvasti lahkeessa 😀 vaikka asumme yhdessä lapseni isän kanssa, hän on ollu KERRAN puoli yötä kaksin tylleron kanssa, muuten pääsen kyllä reenaileen ja se on max 2 tuntia kun oon poissa. Mutta onneksi mulla on ihana äiti, joka auttaa paljon ja itse haluaa ottaa tyttöä myös yö kylään niin sillon tällön saan nukkua yön ilman 3-6 herätystä 🙂
    Tulipa vuodatus, mutta täysin samaa mieltä olen sun kanssa! Ja vaikka minulla vasta ensimmäinen lapsi ja nuorikin olen, niin ei tätä siltikään täysin lomaksi voi kyllä sanoa. 😀

  11. eppu kirjoitti:

    Ihana kuulla kun joku sanoo että arvostaa niitä äitejä, jotka ovat kotona lasten kanssa. Sitä ei nimittäin kovin usein kuule, vaan tulee arvostelua miksi ei olla töissä yms. Itse olen juuri seitsemännen lapsen jälkeen äitiyslomalla, olen 30-vuotias. Olen ollut pääsääntöisesti kotona kaikkien lasten kanssa. Välillä pieni pätkä töissä. Olen ehkä sellaista tyyppiä että tämä sopii minulle. Olen aina haaveillut isosta perheestä. Mutta vaikka meillä lapset ovat kotona (isoimmat tietenkin jo koulussa), niin nuorimmatkin käyvät kahtena päivänä viikossa muutaman tunnin avoimessa päiväkodissa, jossa heille on vähän erilaista toimintaa tarjolla kuin kotona. Voin sanoa, että kyllähän tämä on välillä aika rankkaa, kun sitä omaa aikaa ei paljon ole. Mutta myös erittäin antoisaa! Eniten olen nauttinut tämän seitsemännen lapsen vauva-ajasta! (vauva nyt 3kk) Ei kannata arvostella toisten valintoja. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee! ❤ Kiitos hyvästä kirjoituksesta!

  12. Jenni Herrala kirjoitti:

    Ihana, suorasanainen teksti, melkein suoraan omasta elämästäni. Vauva on lähes päivälleen tyttäresi ikäinen, ja nyt tästä on lysti kaukana. Ekat kuukaudet oli aah niin ihania. Mun esikoinen on 3 pvää viikossa päiväkodissa ja ilman sitä kukaan meistä ei jaksaisi tätä. Halusin myös, että vanhat tutut kaverit säilyvät esikoisella äitiyslomanikin ajan. Erittäin hyvä ratkaisu meille.

    Hienoa Umppu, että kirjoitat asioista kaunistelematta! Kiitos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *