Hae
Prime Life by Umppu

Sää vaan makaat sohvalla tekemättä mitään

 

Mun ulosanti on joskus hieman surkeaa 🙂 Luin bloggaja kaverini  Katrin kirjoituksen, mikä koski ”asia mitä lapseton ihminen ei voi koskaan ymmärtää  ja se osui kun naulan kantaan. Blogiin TÄÄLTÄ

Tässä on juurikin kiteytetty kaikki ne asiat, mitä olen itse koittanut tuoda esille, kuitenkaan siinä aina onnistumatta. Voin vielä rehellisesti sanoa, että yksi lapsi on todellakin eri asia, kuin kaksi lasta. Mun tekis joskus mieli tuikata tikulla silmään ihmistä, joka jaksaa jatkuvasti arvostella meitä äitejä. Ne on ehkä pahimpia kenellä ei ole omia lapsia. Se ajatusmaailma vaan tulee pikkusen muuttumaan, kun sitä jälkipolvea alkaa tulemaan.

Mää sain tänään ihan järkyttävän raivarin ja tarkoitan nimenomaan raivarin. En muista, koska olisin suuttunut niin ja huutanut ja itkenyt samaan aikaan. Kaikki lähti taas siitä, kun viime yö meni päin persettä ja unta kertyi taas vaan muutama tunti. (näköjään aina mun blogin aihe) . Vauvan kanssa valvomisen tuoma väsymys on myöskin asia, mitä ei voi ymmärtää kun toinen äiti. Ei edes isä.

Kaikki lähti siitä kun Juuso ystävällisesti kysy multa, että mitä ajatteli tehdä tosta kanasta… Näin jälkeenpäin mua naurattaa, mutta silloin ei naurattanut. Meinasin heittää sitä sillä saatanan kanapaketilla päin näköö.

image

Aloin huutaan, että pitääkö mun kaikki tehdä täällä kotona ja vielä ruokakin laittaa.. Juuso siihen tokas, että säähän täällä istut kaikki päivät tossa sohvalla… Se oli asia mitä ei kuulu koskaan sanoa kenellekkään äidille, koska se on täyttä paskaa.

En tiedä miksi suutuin ja miksi pillastuin niin paljon. Ehkä musta vaan tuntui sillä hetkellä, että kukaan ei ymmärrä mua. Samalla musta tuntui, että teen asioita vaan muiden puolesta, enkä koskaan itseni. Mulla tuli samalla kamala riittämättömyyden tunne, mutta samalla viha, koska tiedän mitä teen ja se on oikeasti kullanarvoista työtä.

Voisin alkaa kuvat Big Brother henkistä live TV:tä siitä, millasta se kotiäitiys oikeasti on. Se kuka kehtaa sanoa, että säähän vaan makaat tossa sohvalla näkisi sen todellisuuden. Joskus olet niin väsynyt, että istut tuolilla samalla kun laitat pyykkejä, kun et vaan yksinkertaisesti jaksa seistä. Ja varmaan kaikki tajus tässä vaiheessa, että se yksi nukuttu yö oli ihan vaan sattumaa.

Mää odotan Juuson isäkuukautta ihan vaan siksi, että ehkä silloin se isä ymmärtää vähän paremmin, mitä se kotona 24/7 tarkoittaa. En ajattele sitä mitenkään ivallisesti vaan niin, että ymmärrys ja arvostus tätä maailman kovinta ja raskaisnta työtä kohtaan hieman kasvaisi.

IMG_0510

 

Äitinä oleminen on maiilman ihanin asia, mutta myös raskain ja vastuullisin  tehtävä mitä elämässäsi saat. Se vie aikaa ja sen ehdoilla mennään. Mulla ei oo isoja toiveita ja esimerkiksi yksi niistä on, että saisin ainakin kerran päivässä 15min aikaa syödä niin ettei mua keskeytetä. Monille niin tavallinen ja itsestään selvä asia, mutta ei mulle. Mää odotan meidän tulevassa lomassa sitä, että siinä on kokoajan molemman vanhemmat läsnä, eikä mun tarvitse hoitaa yksin koko palettia suurinta osaa päivästä.

En muista koska oltaisiin riidelty niin kuin tänään. Pakko sanoo, että teki ihan helvetin hyvää huuttaa kitarisat levällään. Parasta kuitenkin on aina se sovinto. Se edellytti sitä, että mun oli lähdettävä ulos haukkamaan vähän happea ja päästämään höyryjä pihalle..

 

IMG_0586 IMG_0598

Sisältää affilinkkejä*

Me oltiin tänään jännän äärellä ja pitää laittaa kaikki sormet, peukut ja varpaat ristiin, että homma menee maaliin. Tiedän, että tälläiset salaperäiset jutut on ärsyttäviä mutta maltan vielä.  Joskus kun jotain asiaa oikein haluaa ja on valmis antamaan kaikkensa niin usein se myös onnistuukin. Tää vuosi ei ole lähtenyt parhaalla mahdollisella tavalla käyniin, niin josko se nytten kääntyisi parempaan <3

Takki TÄÄLTÄ

Paita TÄÄLTÄ

Muistakaa koodilla HBR2 -20% House of Brandonilta (ei koske dr.denimtuotteita)

IMG_0583 IMG_0600 IMG_0607

Kirjoitin aiemmin, kuinka fiiliksissä tilasi itselleni Hajuvesi.fi sivustolta vanhoja klasikko tuoksuja. Tällä mää ihan fiiliksissä suihkuttelen Tommy Girliä ja muistelen kuinka ystäväni Tarun kanssa painettiin meneen pitkin Tamperetta meidän hienoilla polly blondatuilla polkkahiusilla. 🙂 Oli säärystimet ja tolppakengät 🙂 Voi niitä aikoja. Naama oli haudankaivajan valkoiseksi vedetty puuterilla ja ripsaria oli niin paljon kun laki salli. Muistan kun Taru sai aina 100mk perjantaisin. Me paineltiin samantien Stokkalle ja ostettiin mun Stokkankortilla herkusta viikonlopuks kaljat ja tupakat ja pistettin Tarun rahat puoliks. Tätä hauskuutta kesti niin kauan kunnes Äiti otti mun kortin pois 🙂 Voisin kirjoittaa meidän seikkailuista vaikka romaanin, mutta jätetään se sikseen 🙂

Tommy Girl TÄÄLTÄ alkean 17,95e

CK TÄÄLTÄ alkaen 21,95e

JLO TÄÄLTÄ 17,95e

-umppu

25 kommenttia

  1. Sanni kirjoitti:

    Kotiäiti tositv ohjelma kehiin!! Ei mitään teiniäitejä vaan ihan vaan erilaisten äitien arkea. Mä katsoisin!! Meillä on välillä just sama tilanne, tosin ei ruuanlaitosta, mutta aamulla mies meinasi jatkaa uniaan, kun itse oli edeltävänä vapaapäivänään saanut nukkua klo 11 asti. Lopputuloksena totesin, että seuraavaksi mä varaan hotelliyön, jos en edes kerran viikossa saa nukkua edes yhdeksään…

  2. Kaisu kirjoitti:

    Kuulostaa niin tutulle. Aivan samoja fiiliksiä täälläkin ja muutaman kerran kilahdettu viimeisen vuoden aikana. Ihanaa, että kirjoitat niin rehellisesti. Kotona olo on välillä kaikkea muuta kuin ihanaa. Tsemppiä, toivottavasti teillä yöt paranee pian.

  3. Senja kirjoitti:

    Meillä tällä hetkellä nuorin täytti just vuoden ja vanhempi kohta neljä. Yöt on välillä tosi rikkonaisia, ettei jaksa tehdä yhtään mitään ja pariin otteeseen mies on todennu, että oot aika laiska siivoomaan ja eihän pyykinpesu oo mitään siivoomista. On se kumminkin jännä mitenruoka ilmestyy pöytään ja kaapissa puhtaat vaatteet kun töistä tulee. Mä lähdin lokakuussa pariks päiväks äitin, tädin ja serkun kanssa budapestiin ja jätin huushollin lapsineen miehen armoille. Kun tulin kotiin niin mies halas pitkään ja sano, että nyt osaa oikeesti arvostaa mun työtä kotona ku joutu astumaan mun saappaisiin. Tämmönen wake up call 🙂

  4. Satu kirjoitti:

    Sama täällä! Mulla 7vee ja 7kk mikä ei edelleen nuku hyvin.. Mies keikkatöissä 2,5-3 vk per kk ja auta armias kun joskus tullu kotiin et ”no sähän saat olla vaan kotona..!?” On mennyt lievästi kerrottuna hermo ja annoinkin sit 24h vuoron sille, ei hyvänen aika että voi iso mies olla väsy kun ”ei ollut saanut YHTENÄ yönä nukuttua kun vauva valvotti” ”isompi on ihan mahdoton aamusin, mikään ei oo hyvin ja hyvä ku kerkes kouluun” ? Mä sanoin et nii i !! Ei oo sen jälkeen sanonu mitään.. Vaikka hän tekee töitä 12h päiviä 5 viikossa niin on silti ulkomailla vklopun vapailla ennen pidempää viikon vapaata, nukkuu 9h putkeen, käy paskalla ja syö rauhassa.. Piste.

  5. Jonna Ali-Kovero kirjoitti:

    Mulla alkaa isäntä siinä vaiheessa keskusteluita hieman ärsyttään kun se tokaisee mulle että ”nukut liikaa” tai että ”en mä halua mennä nukkumaan heti kun pääsen töistä”. Kun kerron että väsyttää ja kerron että meidän pitää tehdä samanlainen unirytmi lasten kanssa koska; mun pitäis jaksaa valvoa illalla isännän seurana, yöllä lasten seurana ja aamuisin nousta kun he heräävät.. . . . nimimerkkiä: klo 1 asti heräillyt. nukkumapaikat; oma sänky, pojan sängynvieressä lattialla, sohvalla, sängyssä taas. ja poika heräs vasta viideltä. viimeiset kaks vkoa noussut neljältä ja kuopus pyytää vesipulloa ennen kello neljää noin 4x. ja sit kun he kaksi vihdoin nukkuvat niin masuvauva alkaa elämänsä. Tää mamma karkaa vloppuna aivan varmasti yksin nukkuun univelkoja ja toimittaan koiranvahdin virkaa tohon 500m päähän siskolle! ;D

  6. Jonna Ali-Kovero kirjoitti:

    ohi se tulikin sukunimen kera 😀 en taida saada otettua sitä enää pois?:)

  7. yh-mamma kirjoitti:

    Mä koin tuon ”sähän istut vaan sohvalla pahimman kautta”. Kun toinen lapseni syntyi, hän ei nukkunutkaan öisin. Hän on kohta 2v eikä nuku vieläkään kokonaisia öitä. Olin todella väsynyt,vauvan herätessä joka tunnille kerran tai kaksi joka yö. Ex-mieheni teki päivätyötä. Jos kotona ei ollut ruoka valmiina, kun hän tuli kotiin ja kämppä siisti, kuulin siitä varmasti. Öisin heräsin lasten kanssa useimmiten yksin. Joskus, jos herätin mieheni hän haukkui minut tai huusi lapselle. En sitten herättänyt. Viikinkoppuisin hän sai nukkua pitkään, koska hänellä oli rankka ruumiillinen työ. Jos minä joskus sain jäädä nukkumaan, lapset olivat vielä yöpaita päällä, kun heräsin. Mutta ne kerrat 2 lapsen kohdalla jäivät kahden käden sormilla laskettavaksi. Jätin joskus mieheni yksin lasten kanssa, että hän näkisi mitä teen. Mutta hän jätti kotityöt minulle. Kun tulin kotiin, kaikki oli levällään. Joskus hän osallistui kotitöihin ja yritin osoittaa kiitollisuutta, mutta usein se kääntyi siihen että mähän tein tiskin viime viikolla ja aina sä vaadit jotain ja nalkutat. Hän osallistui lasten iltahommiin, mutta varmisti että ne menee tasan puoliksi. Kun palasin kouluun,tein silti pyykin,tiskit ja vklp siivoukset lähes yksin. Heräsin yksin öisin, tein koulutehtäviä ja pian olin yksin päivät kun mieheni teki urakka töitä. Tein lisäksi myös hoitotyön sijaisuuksia,koska mies valitti että olin siipeilijä enkä tiennannut. Sain rytmihäiriöitä 23-vuotiaana, lääkäri sanoi että sun sydän ei kestä tuota menoa. Tarvit unta ja lepoa tai tarvit sydänlääkityksen. Soitin itkien miehelle sairaalasta. Hän lupasi ummet ja lammet, mutta sama jatkui. Onneksi tuli kesäloma ja tilanne rauhottui hieman. Kunnes tajusin olevani raskaana. Siinä vaiheessa, kun mies syyllisti minua työpäivän jälkeen sohvalla makoilusta ja laiskottelusta, vaikka itse töissä oksensin ja muutenkin väsytti, päätin että nyt riitti. Olen raskaana, 2 lapsen yh ja jaksan paremmin kuin koskaan. Ex- mies ottaa lapsia joka toinen vklp 4 pv verran ja minä saan levätä. Nyt hän myöntää että lasten kanssa on rankkaa,vasta nyt kun avioliitto hajosi. Mutta minä olen vahvempi kuin koskaan. Halusin kertoa tähän minun tarinani, otsikosta inspiroituneena, kun en siitä paljon ole puhunut. Liian harva nainen saa ansaitsemansa arvostuksen työstä, mitä tekevät kotona.

    • primebody kirjoitti:

      Ei voi muutakun hattua nostaa sulle ja sun rohkeudelle lähteä huonosta suhteesta. Niinhän se että usein asiat vasta ymmärtää, kun ne tavallaan jotenkin menettää. Moni ei ymmärrä sitä, että joskus äidin on hyvä olla vaikka ihan vain yksin yksi päivä ja hän saa sitä aivan uskomattoman paljon energiaa ja jaksaa painaa taas pitkää päivää.

      Itse huomaan, että Juuson on turha edes sanoa mulle, että väsyttää. Vaikka toista pitäisi kunnioittaa niin kuukausian valvomisien jälkeen multa ei vaan heru paskan vertaa sympatiaa. Täällä ollaan oltu jo 4.30 asti hereillä.. Toinen koneellinen pyykkiä menossaja tiskikone huutaa. Kohta mennään siis ensimäisille päikyille kun Vili lähtee kouluun. Voimia ja jaksamista sinulle <3

  8. Anniliiini kirjoitti:

    Hahah, meillä saman ikäinen tyttö kuin vivian ja yöt on mitä on, välillä hyviä ja välillä huonoja ja meilläkin selvittiin näin pitkälle ilman ekaa kunnon huutoriitaa ja ovien paukuttelua, aika hyvin! Nyt sain vauvan unille ja on mamman oma hetki maata sohvalla (hah) se 10 min ennen kuin pyykkikone jne kutsuu…

  9. Kotiäiti kirjoitti:

    Pahin oli mun mielestä kun jouduttiin asumaan pari kuukautta anopilla kun ei uus asunto ollut vielä valmis. Niin anoppi oli miehelleni vaan tokaissut että ei sun vaimos täällä tee muuta päivät pitkät ku makaa sohvalla ja syö!! On kumma miten hän ei nähnyt sitä että joka päivä tein samat hommat siellä, eli nukutin vauvan 4kertaa, syötin 5kertaa, imuroin, pesin pyyykkiä, tiskasin(koska ei oo siellä astianpesukonetta), kävin kävelemässä vauvan kaa pitkiä lenkkejä(koska en kestänyt olla anopin kanssa 24/7). Mutta hän näki vaan sen hetken sohvalla että syön ja makaan!! Vaikka koko aamun olin tehnyt hommia ja en ollut ehtinyt edes syömään. Pikkasen kilahdin miehelleni!

    Sori kauhee tilitys mutta tiedän niin ton tunteen!! ?

    • primebody kirjoitti:

      Aqua toi anoppi… Olisit vaan lähtenyt meneen ja tullu takaisin ja sanonut, että täälläkö sää istut perse homeessa sohvalla koko päivän..

  10. Heidi kirjoitti:

    Kolmen lapsen äitinä samaistun kirjoitukseesi 100 %!
    Kotiäidin työ on kuin sihteerin työ. Sitä ei arvosteta, pidetään helppona nakkina. Kun se hiljaista taustatyötä tekevä sihteeri lähtee menemään niin sitten vasta aletaan tajuta mitä kaikkea se tyyppi tekikin.

  11. poikien äiti kirjoitti:

    Moi sinä ihanainen ihminen! Sun koko blogi ja taas jälleen tämäkin postaus on niin hyvää luettavaa ja niin totta. Itse olen kahden poikani kanssa kotona ja mielestäni teen niin paljon ja tärkeää työtä, että kilahdan heti kun kuulen jonkun kyseenalaistavankaan sitä. Mulla mies ei näin tee (onneksi), mutta kyllä hänelläkin välillä on aika ruusuiset kuvitelmat mun ja poikien kotona olosta. Meillä molemmat pojat on aina nukkuneet yönsä hyvin, joten ajoittain minua vaivaava unettomuus ei ole koskaan heistä johtunut, mutta voin kuvitella sun ja monen muunkin väsymyksen ja sen kuinka kauheaa se on. Mutta väsynyt olen usein siis minäkin vaikka yöt saankin lasteni puolesta nukuttua, lähinnä siihen miten paljon teen ja hoidan. Välillä tuntuu, että kannan koko perheen harteillani ja unohdan oman itseni tyystin.

  12. . kirjoitti:

    Mulla ei omia lapsia vielä ole ja mun kokemus ei tosiaankaan ole samalla tasolla, kuin sulla ja muilla äideillä, joilla kaiken kotirumban lisäks jää vielä yöunetkin useiden kuukausien ajaksi tosi lyhkäsiks, mutta ymmärrän kyllä täysin, miksi räjähdit. Oon siskontyttöä aina välillä hoitamassa yksikseen ja siinä ei tosiaan hänen ollessaan taaperoiässä paljon rauhaa saanut edes vessassa käynnin tai sen syömisen ajaksi. Voin vaan kuvitella siihen päälle vielä kotityöt ja huonosti nukkumisen sekä ehkä vielä yhden tai useamman muun lapsen niin kyllä varmasti on pinna ja jaksaminen tiukilla.

  13. Mari kirjoitti:

    Nappasin askelmittarin päiväksi mukaani postauksesi innoittama!? Olen myös kotiäiti ja meillä on taapero ja kolmikuinen vauva. Päivä oli ihan normipäivä kotona ulkoiluineen. Askeleita kertyi vähän reilu 13000! Että se siitä sohvalla makoilusta!?

  14. Lyy kirjoitti:

    Meillä A on nyt ollut kotona reilu 6 viikkoa ja totesi että ”ei tää mitään lomaa kyllä ole”
    NIINPÄ!
    Eli jos vaan mahkut on, niin ”pakottakaa” miehenne jäämään kotiin pienen lapsen kanssa. Edes muutamaksi viikoksi. Siitä saa perspektiiviä ?

  15. Mami kirjoitti:

    Mä niin joskus haluaisin nousta siitä sohvalta mutta ei vauva anna mun tehdä yhtään mitään. Koko ajan pitää hytkyttää ja nytkyttää ja auta armias jos laitan sen vaikka sitteriin mikä huuto. Ja sitä huutoa ei väsyneenä jaksa kuunnella. Hän on tyytyväinen kun ollaan vaan lähekkäin. Seki on todella väsyttää.. Huh.

  16. 4kk kirjoitti:

    Jei, ihanaa lukea jonkun muunkin samansuuntaisia ajatuksia ja helpottaa kovasti tietää, ettei muuallakaan nukuta ..Kiitos rehellisyydestä

  17. Mari kirjoitti:

    Meidän esikoinen on kolme viikkoa vanha, ja joo, sitä ei tosiaankaan osannut tajuta etukäteen! En tajua, miten vois pystyä hoitamaan useampaa lasta!!! Olin halunnut useamman lapsen, mutta en tiedä riittäisikö meidän voimavarat. :/ äidit on kyllä arjen sankareita!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *