Hae
Prime Life by Umppu

Miltä tuntuis työaika kasista neljään?

*Sisältää mainoslinkkejä

Mää oon ajatellut ihan aikuisten oikeesti, että kesän korvilla pikkuhiljaa siirryn osittain ”työaikaan” (ainakin ajatuksen tasolla). Mulla on tietty aika päivästä, kun teen töitä ja siihen se saa jäädä. Jos joku haluaa kysyä jotain töihin liittyvää, niin vastaan siihen työaikana. Tietenkin akuutit tapaukset on erikseen. Mä aion myös jäsennellä omia töitäni enemmän, koska en halua tehdä niitä liikaa. Meillä onkin tarkoitus suunnitella pitkälle syksyyn meidän perheen aikataulut, koska nyt jos niitä ei tee, niin niitä on silloin täysin mahdoton säätää.

Mun kalenteri täyttyy jo nyt aika pitkälle ja kun suunnittelemme perheen aikatauluja, niin pitää ottaa huomioon myös Juuson menot ja lapsien menot. Aikataulujen yhteen sovittaminen vaatii suunnittelua ja rehellisesti aina, kun niihin tulee jotain muutoksia niin koko paletti menee täysin sekaisin, mikä on ihan hanurista. Musta olis ihana jos päiväkoti olis kuuteen asti auki. Olis vaikka sitten jokin maksimi tuntimäärä mitä sielä voi olla kerralla, mutta se mahdollistais niin paljon enemmän, koska on hassua että vielä tänä päivänä oletetaan, että kaikkien ihmisten työaika on 8-16…. Olis myös kiva, että ne kevätjuhlat, hiihdot yms ilmoitettaisiin vaikka kuukautta ennen eikä edellisenä päivänä… Voi myös olla, että multa on jäänyt joku viesti lukematta…

Mää laitoin yks päivä instaan kuvan missä pohdin yrittäjyyttä. Mää haluan kertoa avoimesti yrittäjyydestä ja saada ihmiset ymmärtämään minkälaista yrittäjän arki on. Ihan siitäkin syystä että yrittäjät on ne ketkä luo niitä uusia työpaikkoja ja kokoajan enteillään, että yrittäjien elämästä tehdään vielä kovemman verotuksen alaista toimintaa. Mennään metsään ja pahasti. Yrittäjyys on ihanaa, vaikka myös uuvuttavaa. Toki yrittäjyydessä on yks hyviä puolia nimenomaan se uupunut ja kaikkensa antanut olo.

Yrittyäjyydessä on paljon hyviä puolia, koska on paljon asioita mitä saa tehdä omien valintojen mukaan. Yrittäjyys on ollut mun valinta, koska mää tykkään tehdä töitä. Yrittäjyys ei sovi ihmisille, jotka ei pidä työnteosta ja jotka haluavat usein sitä ”omaa aikaa”. Sen oman ajan voi pitkälti unohtaa tässä hommassa. Sulla on oltava intohimo kohdillaan tässä työssä, jos sitä ei ole, niin harvoin saat toimivan ja kannattavan liiketoiminnan toimimaan. Tai jos haluat mennä uralla eteenpäin, niin ei se liikahda minnekkään puita haleilemalla. Yrittäjyydessä tärkeintä on keksittyä siihen, mikä tuo sinulle tuloa ja jos jää aikaa niin sitten voit tehdä muita asioita.

Jos mun työaika olis 8-16, niin en ehtis tekemään kaikkea sitä työtä mitä mulla on. Jos mää vertaan mun työtäni vaikka oman mieheni työhön, niin teen viikossa tunnillisesti ainakin  2 päivää enemmän töitä, kun hän. Voi olla tilanteita, että työpäivän aikana en ehdi tekemään yrityksen muita hommia ja ne pitää sitten tehdä niinä vapaapäivinä. Toki mun työaikaan vaikuttaa pitkälti myös se, että teen kahta työtä kokoajan päällekkäin, mutta toista työtä voin tehdä oikeastaan missä vaan.

Mää oon ehkä maailman huonoin ihminen sanoon ei. Sekin on toisaalta yrittäjyydessä tavallaan hyvä puoli. Asiakkaat on nykypäivänä vaativia, mikä taas pitää mun oman mielenkiinnon yllä siinä mielessä, että kuinka voin kokoajan kehittää itseäni eteenpäin. Mää haluun kokoajan oppia lisää ja uskotteko jos sanon, että mää treenaan joka viikko mun kotona olevassa työhuoneessa vaikka mitä hiuksiin liittyvää. Mää haluan että pystyn toteuttamaan asiakkaan mahdottoman haaveen mahdolliseksi. Mää en voi oikeastaan kun todeta, että mun työaika ei tuu koskaan olemaan kasista neljään, koska aika ei riitä ja mulla olis sellainen olo, että mää lintsaan. Mää vaadin itseltäni paljon, enkä tarkoita nyt sitä, että pitää perse ruvella, laikka punasena vetää verenmaku suussa.

Vaikka saattaa kuulostaa tyhmältä, niin nyt vaadin itseltäni työnteossa siisteyttä. Meillä kampaajilla on usein koko työpäivän sellainen hiostava nahkaessu päällä. Päätin että niin kauan, kun niitä ei saa muutakun teurastaja mallia, niin opettelen tekemään töitä ilman sitä. Mun mielestä on myös ammattimaista, ettei omat vaatteet, kappa saati asiakas oli värin peitossa. Haluan muutenkin työskennellä siististi ja rauhassa.  Mää haluan olla töissä  huoliteltu. Haluan kunnioittaa mun asiakkaita ja näyttää ammattilaiselta. Oon saanut todella paljon vaikutteita Pariisin  Balmain koulutuksista ja viimeisimmästä Milanon koulutuksesta. Mää haluan olla kuin ne muut ihmiset sielä. Uralla eteenpäin haluavan yrittäjän on kouluttauduttuva jatkuvasti, koska ala ja tuotteet kehittyvät aivan valtavasti kokoajan.

Voin siis vaan todeta, että ei mulle koskaan kasista neljään työtä kiitos. Tulisin hulluksi, jos mulla olis päivässä niin paljon vapaa-aikaa. Mä oon tehnyt tiettyjä valintoja mun elämässä ja mun ajan saa perhe ja työt, sillä muuhun ei vaan jää aikaa. Matkustelu perheen kanssa on parasta yhteistä aikaa, koska silloin myös me vanhemmat ollaan ilman sitä arkea. Tärkeintä on muutenkin olla hetkessä läsnä. Lapset kasvaa kokoajan hurjaa vauhtia ja pian äiti ja iskä on ihan so last tyyppejä..

Nyt tasapainottelen joka päivä kaiken keskellä, mutta oon aika hyvä siinä. Mulla on monessa asiassa todella nopeat hoksottimet ja osaan keksiä ratkaisun hyvinkin äkkiä moneen tilanteeseen. Mää kunnioitan aivan älyttömästi yrittäjiä. Mää kunnioita aivan älyttömästi pitkän linjan yrityksiä, mitkä on kulkeneet vaarilta, isälle ja pojalle. Miettikää että jotkut on useamman sukupolven ajan työllistänyt itsensä, oman perheensä ja muita ihmisiä. Yrittäjyys on asia mitä muutenkin pitäis tukea enemmän. Yrittäjyyttä pitää kunnioittaa aivan yhtä paljon, kun palkkatyötä. Siinä on se ero, että vain toinen tietää että kuun viimeinen päivä tilille ilmestyy palkka.

Vielä muutama päivä aikaa hyödyntää mun alekoodi UMPPU20 House of Brandonille* Shoppaileen pääset tästä* Haalari* (ei koske jo alennettuja tuotteita)

kuvat Noora Näppilä

-Umppu

Onko liikunta meriitti?

*Sisältää mainoslinkkejä

Kaikesta on nykypäivänä tehty sellaista, että jos et tee sitä ja tätä oot jotenkin huonompi ihminen. Liikunta on yksi niistä. On ihmisiä kenelle liikunta on ollut koko läpi elämän pakkopullaa. On ihmisiä jotka eivät saa minkäänlaisia kiksejä liikkumisesta ja se on jopa vastemielistä. Varmaan kaikki ymmärtää liikunnan hyödyt siinä missä terveellisen ruoan ja vaikka riittävän levon. Mää oon koko lapsuuden kilpaurheillut. Itse urheilu ei oo kuitenkaan tuottanut mulle koskaan mitään kiksejä. Mää olin se joka ei koskaan tehnyt lomalla niitä aamulenkkejä tai kuntopiirejä. Mää halusin vaan olla paras. Olin siitä onnekas, että olin lahjakas.

Mulle kilpaurheilussa tärkeintä oli menestyä. Tappiot oli todella raskaita, mutta onnistuminen ja menestyminen sitäkin parempaa. Mitä jos ihminen saa kiksit vaikka musiikin teosta tai jostain onnistuneesta ruoasta. Onko se niitä ihmisiä huonompi, ketkä liikkuu näyttääkseen paremmalta, tai voidakseen hyvin. Ihminen voi olla todella onnellinen ja voida silti hyvin vaikkei harrastaisi liikuntaa ollenkaan.  Jos kyseessä ei oli kilpa tai ammattiurheilu, niin mulle ainakin siinä tärkeintä on se, että se antaa mulle jotain. Mää en esimerkiksi tässä elämäntilanteessa halua urheilla niin, että olisin treenin jälkeen aivan romuna. Mun painajainen tällä hetkellä urheilun saralla olis mennä jonnekkin jumppatunille, missä ohjaaja hyppii ja huutaa sielä edessä ja musiikki jumputtaa täysillä.  En kestäis sellaista meteliä ja hälinää oleenkaan.

Nykyään tuntuu että ihmiset arvoi kokoajan eläämänsä. On älykellot, minkä avulla voit olla onlinen 24/7 ja sitten erilaiset kellot, millä voit mitata askeleet, kulutuksen, unenlaadun ja se kello varmaan kertoo, koska on aika syödä. Mun mielestä ihmisten pitäis ihan oikeasti oppia kuuntelemaan enemmän itseään ja tehdä niitä asioita, mitkä tuntuu hyvältä. Kaikki älylaitteet vaikuttaa meihin alitajuisesti. Kello piipittää aamulla ”nyt umppu olet nukkunut rem unta vain 1h viime yönä” ja otit eilen vain 20 000 askelta, mikä on sun viikkon keskiarvoa 10 000 pienempi…

On ruokavaliot, treeniohjelmat, sykkeen mittaus, askeleet ja mitä vielä. Vanha sanonta että silloin ennen vanhaan kaikki oli paremmin, niin moni asia todellakin oli. Miks meidän pitää kokoajan mitata meidän tekemisiä? Miks ei nykyään saa tehdä sitä miltä hyvästä tuntuu. Koska meidän ruoka siirtyi sielä omalta kasvimaalta erilaisiin jauhepurkkeihin, mistä saa pahimmillaan jotain rytmihäiriöitä…. Missä on vanhat kunnon lihapullat ruskealla kastikkeella ja muussilla maidon kanssa… Musta tuntuu että jatkuvasti keksitään jotain asioita lisää, mitkä vaan rajoittaa meidän elämää ja mää en halua ainakaan omalle kohdalleni sellaista.

Mää en tarvi kelloa sanoon, kuinka paljon oon liikkunut päivässä, koska mää tunnen sen mun jaloissa. Mää en tarvi kelloa sanomaa, kuinka monta caloria oon syönyt minäkin päivänä, koska syön kun on nälkä. Mulle on ihan sama kertooko kello mulle kaunko olen nukkunut, koska tiedän sen aamulla avatessani silmät. Ja vähintä mitä haluan on ölykello, että ihan omaehtoisest asetan itseni siihen tilaan, että oon aina onlinessa. Voidaanko me siis höllätä? Voidaanko me edes koittaa ymmärtää ihmisiä, joita ei urheilu kiinnosta tippaakaan+

Asu House of Brandon* koodilla UMPPU20 saat -20% koko kaupan valikoimasta toukokuun loppuun. (ei koske ale tuotteita)

Shoppeile TÄÄLTÄ* Housut* lippis*

 Kuvat Noora Näppilä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA